Koskaan ennen en ole nähnyt koko ympäröivän yhteiskunnan hidastavan kierroksiaan minimiin yhteisen hyvän takia. Kaukaisten tapahtumien kaiut muotoilevat elämää uusiksi täällä Pohjolassa asti. Maapallostamme on tullut kovin pieni nopeutuneiden yhteyksien myötä.
Nopeasti muuttuvasta tilanteesta kumpuaa huolia, epäluuloa, pelkoakin. Ne viestivät sisäisestä vakauden kaipuustamme. Tulevan arvailu ja syiden mietiskely ovat mielemme pyrkimyksiä järkeistää tapahtumia ja antaa niille merkitys.
Haluamme saada kopin tapahtumista ja sitä kautta rauhan mieleemme. Juuri siksi lähdekritiikin arvo kohoaa nyt arvoon arvaamattomaan.
Hysteriaan heittäytyminen olisi antautumista kaaosvoimien riepoteltavaksi. Arvuuttelua parempi strategia on katsoa omiin käsiin.
Ratkaisuhan on varsin kirjaimellisesti käsissämme. Nyt jos koskaan yksilön vastuu itsestä ja toisista korostuu. Pallo tapahtumien kulun suhteen on siis minun ja sinun käsissä.
Toimemme joko vauhdittavat tai hidastavat taudin etenemistä. Siksi vara ei tässäkään asiassa kaada venettä. Me suomalaiset olemme varautuja-kansaa.
Vasta muistelimme talvisodan päättymistä ja sitä, kuinka kansa selviytyi ylivoimaiselta näyttävästä koettelemuksesta.
Menneiden haasteiden selättämiset kertovat kyvystämme katsoa ongelmia ratkaisukeskeisesti myös tänään.
Kun osana varautumista otamme fyysisesti etäisyyttä toisiimme, meidän on hyvä pysähtyä katselemaan myös omaa elämäämme pykälän verran kauempaa. Elämmehän kaikesta huolimatta nyt paastonaikaa.
Yllättäen juuri nyt paastonaikaan kuuluva elämän hidastaminen, ylimääräisten kierrosten vähentäminen ja perusteisiin keskittyminen koskettavat minua uudella tavalla. Oleelliseen keskittymisestä seurakunnassa kertoo se, että keskitymme nyt jumalanpalveluksien ja kirkollisten toimitusten toteuttamiseen.
Perustehtävä pysyy muutosten keskellä.
Vastaavalla tavalla nyt on hyvä punnita, mikä omassa elämässä on oikeasti tärkeää. Oleellinen löytyy hälyn laantuessa. Oma ja toisten terveys, perhe ja suku, suhteet ystäviin ja läheisiin voivat saada nyt uutta arvostusta.
Samalla nyt avautuu enemmän tilaa nähdä lähimmäinen, toinen ihminen. Toimillamme voimme varjella häntä turhalta altistumiselta. Kun häly hälvenee, on enemmän tilaa nähdä omassa elämässä niin kiitoksen aiheet kuin myös muutoksen tarpeet.
Muuttuva tilanne saa kyselemään myös elämän syvimpiä kysymyksiä. Ulkoiset muutokset ajavat etsimään horjumattomia perustuksia elämälle.
Mikä voima ajaa sinua elämässä eteenpäin? Nousee kysymys uskosta, joka kantaa uuteen päivään haasteidenkin keskellä. Tässä hetkessä kantava usko saa sanoituksen, että loppujen lopuksi kaikki menee ihan hyvin.
Ihminen on sopeutuvainen ja kestävä haastettuna. Teemme osamme.
Samalla on turvallista jäädä suurempien käsien kannateltaviksi.
Niko Salminen
Kirjoittaja toimii Kempeleen seurakunnan seurakuntapastorina.