Olen tämän vuoden alusta alkaen tutustunut kaikkeen siihen hyvään, jota Kempeleessä innolla vaalitaan. Tehtäväni lasten ja perheiden pappina on saanut minut laskeutumaan lapsen tasolle. Lisäksi olen ihmetellyt elämän alkupuolen kysymyksiä myös isän paikalta jo yli puolentoista vuoden ajan. Aiempi kokemukseni työssä ja opinnoissa muun muassa opettajaopintojen osalta on valmistanut minua tälle tärkeälle paikalle. Nämä pienet ihmiset, tämä pieni ihminen, on uskottu minun vastuulleni. Haluan suojellen ohjata heitä kohti hyvää parhaani mukaan.
Työtäni innostavat Jeesuksen sanat lasten arvosta: ”Lasten kaltaisten on Taivasten valtakunta”. Näillä sanoilla Jeesus lupaa kaikkein suurimman aarteen juuri heille, jotka meidän aikuisten maailmassa niin usein uhkaavat jäädä vaille heille kuuluvaa huomiota ja arvostusta. Jeesuksen sanoilla lapsen parasta etsivä kasvatus kohoaa arvoon arvaamattomaan.
Kaikki kasvatus on pohjimmiltaan hyvään kiinnittymistä. Se on itse kokemamme hyvän siirtämistä eteenpäin tuleville polville. Kasvattajana joudun siis kasvotusten oman elämänpolkuni ja historiani kanssa. Mitä hyvää löydän sieltä ammennettavaksi voimaksi tuleville polville? Mikä hyvä näyttää suuntaa uuden ajan kysymyksissä, joihin ei aiemmin ole etsitty vastauksia? Tällaisesta ankarasta painista selviytyvät jatkoon lopulta vain ne kaikkein kestävimmät arvot. Esimerkiksi rakkauden kaksoiskäsky käy elämänohjeeksi ajasta aikaan. Ohjaahan se meitä huomioimaan toinen toistemme parhaan ja samalla etsimään hyvän Jumalan tahtoa.
Arvot kantavat läpi elämän tuulien ja myrskyjen. Siksi on surullista nähdä arvovalintojen laiminlyömisestä nousevaa epävarmuutta ja hämmennystä. Epävarmuuden hintana on irtoaminen juuristamme. Juuremme kannattelevat meitä ja valavat uskoa siihen, että haasteet voitetaan vastedeskin. Juurettomuudesta sen sijaan kasvaa hämmennystä ja vaikeutta kohdata erilaisuutta. Arvotyhjiön täyttävät hyvin äkkiä toisenlaiset, ei-toivotut arvot.
Toisaalta iloitsen kaikista niistä vanhemmista, jotka yhdessä pohtivat kasvatuksen suuntaviivoja ja etsivät lapsen parasta. Rakkaudella ja läsnäololla kasvattamalla teemme parhaamme ja kannamme vastuumme lapsia ja tulevaisuutta kohtaan. Kasvatus on joukkuepeliä, johon tarvitaan kaikkia aikuisia. Meidän jokaisen velvollisuus näitä pieniä ihmisen taimia kohtaan on antaa esimerkki turvallisesta ja vastuullisesta aikuisesta! Uskalla sinäkin kiinnittyä hyvään! Kuka tai keitä on uskottu sinun vastuullesi?