Lumijoella pääsin pari viikkoa sitten näkemään jotain mieltä ja sydäntä lämmittävää. Hautajaisvieraiden autoletka oli risteyksessä lähdössä kirkolta kohti juhlapaikkaa, kun edelläni ajanut kuljettaja pysähtyi ja päästi autosaattueen edelleen, vaikkei sitä liikennesääntöjen mukaan olisi tarvinnutkaan tehdä.
Kun Nivalassa muutama viikko sitten saattelimme puolisoni isoäidin viimeiselle matkalleen, pysähtyivät traktorit sekä autot tien viereen ja miehet nostivat hatut päästään ruumisauton kohdatessaan.
Vanhoja perinteitä, joita harvoin näkee. Isäni opetti minulle jo lapsena, että hautajaissaattueen kohdatessa auto ajetaan tien laitaan, vilkku käännetään päälle ja odotetaan, kunnes letka on ohittanut. Sillä tavoilla kunnioitetaan vainajaa.
Ohjetta olen pyrkinyt noudattamaan, jos se liikenneturvallisuuden puitteissa on ollut mahdollista.
Moni on ihmetellyt, miksi minua Saksa ja erityisesti sen eteläinen osavaltio Baijeri vetävät puoleensa. Tykkään perinteistä, ja siksi harmittaa, että monet suomalaiset perinteet ja tavat ovat häviämässä. Suomalaisten suhtautumisen omaan historiaansa näkee muun muassa suhtautumisessa vanhaan rakennuskantaan: valitettavan moni vanha rakennus on saanut ja saa väistyä uuden modernin tieltä. Rahaa ylläpitoon ei useinkaan löydy, vaan säilyttämisen sijaan uudet seinät houkuttavat.
Saksassa on toisin. Vanhaa vaalitaan, ja vaikka esimerkiksi Baijerin talous on pitkään ollut nousukiidossa, ei yhteiskuntaa rakenneta pelkästään moderneilla ajatuksilla. Siellä perinteet ovat kiinteä osa jokapäivästä elämää.
Hankin jo muutama vuosi takaperin oman trachtenin – baijerilaisen perinneasun – nahkahousuineen, pellavapaitoineen ja liiveineen. Alueella vieraillessani haluan kunnioittaa paikallisia perinteitä pukeutumalla paikallisten tavoin vaikkapa illalliselle. Trachten ei ole kansallispuku, vaan moni käyttää sitä juhlan lisäksi arjessakin.
Oli minulla aiemmin eteläpohjalainenkin puku osajuuriani vaaliakseni. Taisin olla ensimmäinen lukioni ylioppilas, joka marssi hakemaan ylioppilaslakin kaksi puukkoa vyötäisillään. Sitten seinäni laajenivat sen verran, että myin sen eteenpäin.
En ole jämähtänyt menneeseen ja olen sinnikäs kansainvälisyyden puolestapuhuja, mutta omallakin paikallishistoriallamme, -tavoillamme ja -perinteillämme olisi paljon annettavaa. Ei kaiken tarvitse olla amerikkalaista tai uusinta uutta.
Jos muuten näette jonkun kulkevan ruskeissa nahkahousuissa ja sulka hatussaan, niin ei tarvitse heti soittaa poliisille. Se voi olla Pahkasalo, joka joskus innostuu laittamaan asun ylleen Suomessakin. Hirvennahkahousut kun ovat äärimmäisen mukavat ja viileät myös kesällä.