Oulun konservatoriolla oli viime viikolla työntekijöille suunnattu erilaisista temperamenteista esitetty valaiseva ja ajatuksia herättävä tietoisku. Niille määriteltiin neljä pääsuuntaa joita kuvattiin erilaisin värein.
Tietoisku alkoi esimerkillä, jossa innosta pursuava henkilö saapuu työpaikan kahvihuoneeseen ja kertoo hauskan jutun, jota on suunnitellut koko edellisen illan. Kun hän saa jutun kerrottua, huoneessa ollut kollega ei sano mitään, miettii naama peruslukemilla uskaltaako jutulle nauraa vai onko juttu täysin sopimaton tähän kellonaikaan tai työyhteisöön.
Jutun kertojalta voi mennä kuvannollisesti luu kurkkuun ja jatkossa hän ei ehkä halua tai uskalla avata suutaan penseältä vaikuttavan kollegan seurassa.
Kumpikaan ei tarkoita mitään pahaa, mutta henkilöillä on niin erilainen temperamentti, etteivät he kykene kohtaamaan toisiaan asian tiimoilta, koska säikähtävät toistensa erilaista tapaa reagoida samaan asiaan.
Tyypillisiä piirteitä sessiosta löytyi myös intohimoiselle temperamentille, joka uskoo oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen sekä omaa mielestään varmasti selkeät visiot ja päämääräät työlleen tietäen millä konsteilla päämääriin päästään.
Jos tämmöinen tapaus kohtaa vähän rauhallisemman ja tuumailevan henkilön, jolla ei ole tarvetta muuttaa mitään tai edetä reippaasti kohti päämäärää, eikä häntä muutenkaan kiinnosta poiketa tutuista kaavoista, yhteistyö näin erilaisten temperamenttien kanssa voi olla joskus vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Voi tulla jopa konflikti jos intohimoinen henkilö on ihan liekeissään asiansa esittäessään.
En ole koskaan pelännyt ihmisiä, jotka sanovat rehellisesti mitä ajattelevat, vaikka vähän sauhuaisivatkin.
En ole ennen ajatellut asiaa temperamentin kannalta. Pelottavia ovat ihmiset, jotka eivät sano mitään edessä, mutta takana voi kuulla vaikka millaisia juttuja, joita he ovat tulkinneet heidän oman temperamenttinsa näkökulmista.
Usein asiat vääristyvät tai sitten jäävät kokonaan käsittelemättä, jos ne on jonkun mielestä esitetty aivan väärällä tavalla tai tyylillä.
Mikä rikkaus elämässä oliskaan se, että ymmärtäisimme sen, että jokainen taaplaa tyylillään ja sen hyväksymällä osattaisiin käsitellä asiat asioina ja edetä rakentavasti kohti yhteisiä päämääriä.