Kalenterivuotemme rytmittyy viikonloppulomien, arkipyhien, joulujen, pääsiäisten yms. ympärille, joiden välissä työpaikan omaavat paiskivat töitä ja odottavat hengähdystä loman tai juhlan muodossa. Suomen satavuotisjuhlat tuovat omat juhlatilaisuutensa näiden ohella mukaan juhliin ja lomiin.
Mitä vanhemmaksi käy, nämä niin sanotut juhlahetket muuttavat merkitystään jotenkin kummallisella tavalla. Usein tietysti tulee soitettua eri tilaisuuksissa, eli oltua tavallaan töissä. Soittaminen ei ole kuitenkaan tuntunut työltä, koska se on ollut mukana elämässä lapsesta lähtien. Harrastuksesta tuli ammatti joka on läsnä elämän jokaisena päivänä, koska se on niin suuri ilo.
Jokainen arkipäivä kun avaan viululuokkani oven, tuntuu juhlalta. Olen aina innoissani siitä, mitä mahdan kuulla oppilaiden soitossa verrattuna edelliseen tuntiin ja kuinka voin auttaa heitä eteenpäin hankalissa kohdissa ja siitä, missä ollaan tällä hetkellä menossa.
Orkesterin ohjauksessa on vähän sama juttu. Kuulostelen, onko jaksettu harjoitella kotona stemmat jotta pääsen opettamaan varsinaista asiaa, eli yhteissoittoa ja toisten kuuntelemista ja huomioonottamista. Siinä asiassa kaikki voivat auttaa toisiaan avaamalla korvat vieruskavereitten tekemiselle, jolloin syntyy tavallaan yhteinen kieli soittamalla. Pidemmällä olevat soittajat auttavat omalla rohkealla otteellaan nuorempia tai ujompia soittajia omaksumaan yhteisiä kappaleita. Se tuntuu onnistuessaan juhlan aiheelta.
Oman elämän suurin kiitollisuuden ja juhlan aihe joka päivä on se, että olen saanut tulla äidiksi ja että lapseni on terve ja voi hyvin. Mikään asia maailmassa ei voi ylittää tätä onnea. Jokainen aamu kun herään, olen kiitollinen siitä, että saan olla olemassa ja kohdata tulevan päivän haasteet, olivatpa ne mitä tahansa.
En ole ollut koskaan rikas taloudellisesti, mutta pääni sisällä pyörii toinen toistaan rikkaampia ideoita siitä, millaisia yhteistyökuvioita voisi tehdä musiikissa tuttujen ja tuntemattomien upeitten kollegojen ja musiikkia rakastavien ihmisten kanssa. Aivan mahdotonta juhlaa joka päivä.
Mihin tarvitsen siis varsinaisia virallisia juhlapäiviä? En tiedä. Kiitän elämän ihmeestä ja yritän olla sen antamien lahjojen arvoinen.