Mummoja siellä, mummoja täällä. Tänä kesänä, minne tahansa olen katseeni kääntänyt, on vilahdellut mummoja. Ja yleensä mummojen mukana on liikkunut ainakin yksi lapsenlapsi, joskus useampia.
En tiedä, onko tämä kesä ollut poikkeuksellisen työteliäs kansalaisille, mutta ainakin auttavia isovanhempia, siis myös pappoja, on todellakin enemmän maisemassa.
Ennen pirteissä lapset kasvoivat siinä sivussa ja hoidettavina olivat isovanhemmat. Mutta enää ei asuta pirteissä, ja isovanhemmatkin ovat paremmassa kunnossa kuin 60 vuotta sitten. Hyvä kuitenkin on, että vanhemmat sukupolvet ovat edelleen osa nuorten perheiden elämää. Vaikka sitten vain parin viikon ajan kesälomalla.
Mitähän mahtavat mummot ja papat lapsenlapsilleen antaa parin viikon aikana? Huikeita elämyksiä? Vanhentuneita ajatuksia ja mielipiteitä? Vai liian paljon sokeria?
Toisinaan tuntuu nimittäin myös siltä, että äideillä ja isillä on liiankin paljon vaatimuksia kesähoitajiksi suostuville vanhemmilleen. Aina voi valittaa, ja useimmat myös käyttävät tätä mahdollisuutta surutta hyväkseen.
Itse ajattelen, että kaikista mahdollisista ristiriidoista huolimatta on loppujen lopuksi hyväksi, että lapset kokevat ja näkevät erilaista arkea.
Sitä, että päivän huippuhetki on pelkkä kävelyretki kylän poikki. Sitä, että raitilla mummot ja papat tervehtivät tuttujaan ja vaihtavat kuulumisia. Siitäkin huolimatta, että se saattaa hieman hoitolasta kyllästyttää.
Ja hyvä asia on sekin, että kesästä löytyy hetki, jolloin kukaan aikuinen ei vahdi haukkana vieressä lättyjen määrää, joita mummolassa syödään.
Sitä on loma, lapsille.
Mitä tapahtuisikaan tälle kansakunnalle, jollei mummoja ja pappoja olisi? Talouden rattaat ja tuottavuus ovat toissijaista sen rinnalla, mitä jää jälkipolville.
Ilman mummolassa vietettyjä kesälomapäiviä saattaisi jäädä lapsilta oppimatta se, että maailma ei kaadu, vaikka asiat menevätkin eri tavalla kuin ennen. Oppimatta saattaisi jäädä myös se, että elämässä voi olla myös vapautta ja tilaa hengittää. Ja se, mitä on inhimillisyys.
Kiitokset siis mummoille ja papoille, että olette viettäneet tänäkin kesänä viikkoja lastenlastenne kanssa. Meillä vanhemmilla kun ei enää oikein tahdo riittää aikaa ihmisyyteen.