Iloja, suruja, onnistumisia, pettymyksiä, uuden oppimista, luovuttamista. Pieniä hetkiä, suuria tapahtumia, läheisiä ihmisiä, mieleenpainuvia lyhyitä kohtaamisia ventovieraiden kanssa. Mitä kaikkea muistoja meille kertyykään elämän polultamme!
Muistoihin voi liittyä myös musiikki. Onko sinulla jokin laulu, johon liittyy muistoja tietystä tilanteesta? Tuoko tietty melodia mieleesi läheisen ihmisen tai kuuletko mielessäsi jonkin kappaleen tietyn henkilön laulamana?
Itselläni mieleeni muistuu tilanne yli kolmenkymmenen vuoden takaa. Istuin siskoni kanssa tutussa tuvassa, uunin kupeessa. Olimme tätimme luona. Jännitti, kun paikalla oli itselle vieraitakin lapsia. Oli alkamassa tätimme pitämä pyhäkoulu. Pian laulaisimme jälleen kaikille tutun virren, Jumalan kämmenellä. Virttä olimme laulaneet tädin kanssaan monesti aiemminkin. Tutut sanat ja sävelet rauhoittivat.
Minulla on nyt jo edesmenneestä tädistäni monia lämpimiä muistoja. Muistan lapsuuden leikit heidän maatilansa pihapiirissä, kuinka työnsin nenäni oranssiin linjan kukkaan, kuinka kävimme katsomassa juuri syntynyttä vasikkaa. Muistan hänen sitomansa kauniin kielokimpun, jonka sain häneltä valmistujaisissani.
Kuitenkin Jumalan kämmenellä, tuo tuttu lasten virsi, liittyy vahvasti muistoissani juuri tätiini ja keskusteluihin hänen kanssaan. Näin vuosien päästä aistin virrestä tätini levollisuuden ja uskon. Aikuisiällä käydyissä keskusteluissa on jäänyt mieleen myös rohkaisevat ja kannustavat sanat. Jokainen riittää sellaisena kuin on. Minä riitän, minä pystyn.
Vuosia virren tutut sanat saivat hautua mielen sopukoissa, kunnes omien lasten synnyttyä virsi tuli osaksi arkea perhekerhon hartauksien myötä. Omat lapsuuden muistot nousivat pintaan kun näin omat lapset laulamassa ja leikkimässä pieni kämmen ojossa, haparoivin liikkein. Virteen liittyvät muistot laajenevat osaksi sukupolvien ja tapahtumien ketjua.
Viime kesänä vietimme suvun ja ystävien kesken tätimme muistotilaisuutta. Minun lapset istuivat nyt serkkujensa ja pikkuserkkujensa kanssa uunin edessä. Tuli minun ja muiden tädin sisarten lasten vuoro muistella tätiämme. Useammalla meistä mieleen nousi Jumalan kämmenellä -virsi. En ollutkaan ainut, jolle tuo virsi oli muisto tädistä: muisto oli yhteinen siskoni ja serkkujeni kanssa.
Muistelujemme jälkeen oli luontevaa laulaa yhdessä Jumalan kämmenellä. Sen jälkeen lapset jatkoivatkin jo matkaansa sinne samaan puutarhaan juoksentelemaan, jossa monet kerrat tädin kanssa ihmettelimme kasvun ihmettä.
On ollut hienoa kokea, kuinka musiikkiin liittyvät muistot laajenevat eri tilanteisiin ja ylisukupolvisiksi. Musiikki välittää tunteita aikojenkin takaa, herättää muistoja, niin iloja kuin suruja. Muistot ja musiikki lohduttavat.