Sain hiljattain mahdollisuuden tutkia omaa palautumistani Oulussa kehitetyn älysormuksen avulla. Sormus oli käytössäni kolme viikkoa. Se mittasi erityisesti unta: nukunko riittävästi, kuinka paljon saan unen eri vaiheita yön aikana, heräilenkö, hikoilenko ja miten sydämeni yöllä käyttäytyy.
Kertyneestä datasta sormus analysoi sitä, kuinka hyvin palaudun yön aikana edellispäivän rasituksista.
Testijakso oli mielenkiintoinen, vaikka vierastankin liikaa itsensä mittarointia.
Sormus oli lahjomaton. Jos illalla otin pari lasia viiniä, oli palautuminen yön aikana heikompaa ja uni huonompaa. Vaikka mielestäni pyrin pitämään huolta nukkumisestani, nukuin testijaksolla liian vähän varsinkin työpäivinä. Ajoittain näin liian vähän unia.
Kun sormus aamulla ilmoitti, että olen elämäni vedossa, sujui päivä yleensä hyvin. Kun se kertoi, että tänään kannattaisi ottaa rauhallisesti, eteni päivä usein tahmeasti. Joko sormus osasi analysoida palautumiseni ja voimavarani tai sitten mieleni orientoitui päivään sormuksen ilmoittamalla tavalla.
Reilu vuosi sitten sain mieheltäni lahjaksi älykellon, joka mittaa aktiivisuutta ja liikuntaa - ja on myös Oulussa kehitetty. Kello mittaa myös unta, mutta niin pintapuolisesti, että olen katsonut paremmaksi jättää sen yöksi pois ranteesta.
En ole himourheilija, mutta kellosta on eittämättä ollut hyötyä. Vaikka kuinka haluaisin kuvitella, että olen ollut aktiivinen ja ottanut tänään riittävästi askelia, näyttää kello järkähtämättä totuuden. Samalla se potkii liikkeelle, jos tavoitetaso on saavuttamatta.
Kuluneen vuoden aikana kuntoni on kohentunut ja jaksamiseni parantunut, ja väitän, että se on kellon ansiota.
Kun itsensä huijaaminen ei enää onnistu, on liikunnasta tullut osa arkea.
En ole koskaan ollut järin kiinnostunut teknologiasta, mutta täytyy myöntää, että terveysteknologiassa ja sen sovelluksissa on itua. Niiden avulla voi oppia ymmärtämään itseään ja ohjata käyttäytymistään hyvinvointia lisäävään suuntaan.
Toisaalta mieleen nousee myös kysymys: Muistammeko enää kuunnella itseämme, ajatuksiamme ja tunteitamme, jos kaikki toimintomme mitataan ja analysoidaan kännykkäsovellusten, kellojen ja sormusten avulla?
Olisiko hiljentymisellä ja oman olon kuulostelulla arvo sinällään?
Vai tarvitaanko siihenkin pian jokin digitaalinen sovellus? Ehkä sellainen on jo kehitteillä.