Kolumni

Mitä tehdä, kun kät­te­ly­kä­si hi­koi­lee ennen pre­si­den­tin koh­taa­mis­ta?

-

Kättelykäsi hikoilee.

Heilutan sitä hiljalleen saadakseni aikaiseksi kuivattavaa ilmavirtaa. Toivottavasti kukaan ei huomaa.

Samalla pohdin sitä, että miten kaimani käsi käyttäytyy itsenäisyyspäivänä, kun hän kättelee parisentuhatta vierasta.

– Pöydässä voitte heittää rentoa läppää, ohjeistaa adjutantti.

Hymyilen kollegani kanssa. Mikähän olisi hyvä arvovaltaisessa pöydässä kerrottava kasku? Pitäisikö kysyä, onko tarjottava kahvi Presidenttiä?

Yhdistyksemme puheenjohtajana marssin ensimmäisenä kättelemään Jääkärimarssin kajahdellessa mielessäni.

Kaima hymyilee ja tervehtii napakasti. Esittelen itseni ja kerron yhdistyksemme lahjasta: eri puolilta Suomea kerätystä herkkukorista, missä muun muassa on Hailuodon Panimon presidenttiparille suunnittelemat olutpullot. Tasavallan presidenttiä hymyilyttää leveämmin.

Vierailullamme on tunnin aikaikkuna. Se menee nopeasti. Saan kunnian istua ykköspöydässä päämiehemme viereen. Paikallislehtien päätoimittajayhdistyksen mukana olevilla jäsenillä riittää kysymyksiä, joihin kaimani vastailee selkeästi ja rauhallisesti. Keskustelu risteilee aiheesta toiseen. Itse nostan esille lukutaidon ja lukemisen merkityksen – asian mistä presidentti Rantala-keuden 40-vuotisjuhlanumeron haastattelussakin mainitsi.

– Vaikea poikia on saada paikalleen lukemaan, mutta hyvä on aloittaa vaikka Aku Ankasta. Ilman lukemista ja lukutaitoa ei tässä ajassa pärjää. Lukeminen on sivistystä, presidentti kannustaa nuoria.

Tunnelma on rento, aivan kuin toimituksemme aamukahvipöydässä. Presidentti naurahtaa usein, mutta kahvia hän ei ehdi juomaan. Kuppiin hän ehtii koskea vain kerran. Paikallislehtiä hän kiittelee yhteisöllisyyden vaalimisesta ja vahvistamisesta.

Esiin nousevat myös nykypäivän koventuneet asenteet.

– Kovaa menoa on, kun seuraa vaikkapa somessa äärimmäisten mielipiteiden lentoa. Sanalliset uhkailut voivat muuttua fyysiseksi väkivallaksi. Tuskin viittä vuotta ennen sisällissotaa kukaan Suomessa ajattei, että minustakin tulee tappaja. Mutta kun mielipiteet kärjistyivät, niin tapahtui. Voisivatko tolkun ihmiset olla tällaisen kehityksen torjujina?, hän miettii.

Adjutantti ilmoittaa seuraavan vieraan odottavan. Ilmeisesti joku ulkoministeri, jolla on kiire.

Kiitän presidenttiämme tapaamisen sovittamisesta kiireisen aikataulun keskelle. Totean, että me paikallislehdissä eri puolilla Suomea pyrimme pitämään tolkun ääntä esillä.

Lähtökättelyssä toivotan kaimani tervetulleeksi lakeudelle loppuvirkakauden aikana. Presidentti hymyilee ja puristaa kuivaa kättäni jämäkästi.

Mukava mies tuo Sauli.

Sauli Pahkasalo