Jogurttipurkki poikineen likoaa keittiön lavuaarissa. Ylösalaisin käännetty maitopurkki nojailee biojäteastiaan ja odottelee seuraavaa vaihetta: litistystä ja siirtymistä kartonkijätteille varattuun sankoon. Allaskaapin sisäpuolelta löytyy polttokelpoinen jäte, joka aiemmin sekajätteenäkin tunnettiin. Sen osuus on kummasti pienentynyt sen jälkeen, kun roskakatokseemme ilmestyi oma lajitteluastia muoville.
Jätteiden lajittelu ei ainakaan meidän taloudessa suju aina esteettistä silmää hivelevällä tavalla: eri pakkaukset pyörivät aikansa lavuaarin ympäristössä, ja sitten ne kiikutetaan roskakatokseen kukin omaan jäteastiaansa. Vaiva on kuitenkin pieni siihen nähden, kuinka juhlavan olon saa roskakatoksella käynnin jälkeen. Näin sitä tuli taas tuettua valtakunnallisia kierrätystavoitteita!
Pääsin maanantaina vierailemaan Limingan uudella jäteasemalla. Avajaistilaisuudessa jaettiin monenlaista tietoa jäteasioihin liittyen. Erityisesti lajittelun merkitystä painotettiin. Samalla jäteaseman avajaisissa korostettiin sitä, että kotitaloudessa syntyvän jätteen lajittelussa on omat sääntöntä, joihin on syytä perehtyä ennen lajittelupuuhiin ryhtymistä. Muutoin lajitteluun käytetty aika voi olla hukkaan heitettyä.
Esimerkiksi lasin lajittelussa tehdään usein se virhe, että pakkauslasin sekaan sujautetaan rikkoutunut juomalasi. Juomalasi ei kuulu pakkauslasien sekaan vaan palavan jätteen joukkoon. Sama koskee myös posliinia, jonka paikka on palavassa jätteessä. Samoja ongelmakohtia on muovin lajittelun puolella: osa ei hoksaa, että pakkausmuovin keräysastiaan laitetaan vain ja ainoastaan pakkausmuovia – eli siis muovia, johon jokin tuote on aikaisemmin pakattu. Likaisenakaan ei muovia ei saisi keräysastiaan heittää.
Moni asia on muuttunut omista lapsuusvuosistani – myös jäteasioissa. Kun minä olin pieni pullot kyllä palautettiin kauppaan, mutta suuri osa muusta jätteestä poistettiin nurkista joko roskapussiin työntämällä tai kaatopaikalle kiikuttamalla. Ei ole kauaa siitä, kun oma kaatopaikka löytyi joka kyläpahasesta ja sinne toimitettiin jäte kuin jäte sen enempiä murehtimatta. Nykyisin tilanne on muuttunut. Esimerkiksi vuonna 2016 Suomessa vain noin kolme prosenttia yhdyskuntajätteestä päätyi kaatopaikalle.
Jätehuolto on mennyt viime vuosien aikana eteenpäin melkoisin harppauksin. Jätteet osataan nyt hyödyntää paremmin, ja tavoitteena on parantaa materiaalien kierrättämistä tulevaisuudessa yhä enemmän. Ja hyvä niin!