Silmiini sattui viikonloppuna lehtiartikkeli, jonka mukaan musiikkimaulla on tapana jämähtää tiettyyn muottiin jo yllättävän nuorella iällä. Kyselytutkimukseen pohjautuvan tekstin mukaan ihmiset ovat kaikkein kiinnostuneimpia uudesta musiikista 24 vuoden iässä ja 33 ikävuoteen mennessä on jo todennäköistä, etteivät uudet rallatukset enää sotke vakiintunutta musiikkimakua. Voin puhua jämähtämisestä kokemuksen syvällä rintaäänellä – niin musiikillisessa kuin monessa muussakin mielessä. Usein tulee kuunneltua samoja biisejä, jotka ovat kulkeneet matkassa jo vuosikausia. Samoja latuja on niin helppo hiihdellä.
Yli kolmikymppisen musiikkimaku alkaa olla jo melko betonoitu, mutta silloin tällöin suodattimen läpi pääsee sujahtamaan uuttakin materiaalia. Joskus uudet kappaleet löytävät tiensä minunkin soittolistalleni. Uuden kipaleen löytyminen on aina yhtä elähdyttävä kokemus: mieluinen musiikki luikertaa korvien kautta kuuloaivokuoreen ja sieltä tunneaivoihin ja saa näin mielihyvän myllertämään sisuskaluissa. Musiikkilöytöä on kuunneltava kerta toisensa jälkeen ja siltikin tuntuu, ettei siitä saa tarpeekseen.
Viimeksi uusi musiikkielämys vei minut mennessään Euroviisujen jälkimainingeissa. Vaikutuin Unkarin edustajana olleen yhtyeen soitannasta siinä määriin, että päätin laajentaa tietämystäni unkarilaisesta metallimusiikista. Kaivelin biisejä netin videopalvelusta ja makustelin musiikkiannoksen yksi toisensa jälkeen. Nälkä tuntui vain kasvavan syödessä. Yleensä olen tarkkana kappaleiden sanoitusten kanssa ja haluan tietää mistä lauletaan. Nyt sanoma jäi pimentoon, sillä unkarin alkeet opetelleena ymmärsin vain sanan sieltä ja toisen tuolta. Se ei fiilistelyä haitannut, vaan sielu resonoi sujuvasti musiikin mukana.
Jo useamman viikon ajan kuulokkeistani on pauhannut lähinnä unkarinkielinen musiikki. Miten näin pääsi käymään? Ehkä se oli se unkarin kieli, joka osui ja upposi. Unkari on minulle tuttu paikka jo lapsuusvuosilta, jolloin kiersimme asuntoautomatkoilla ympäri Eurooppaa. Lähemmin tutustuin maahan Veszprémissä viettämäni opiskelijavaihdon aikana. Palasin vaihtoreissulta melko tarkkaan kymmenen vuotta sitten. Nyt uusi musiikkilöytö on palauttanut mieleen vuosikymmenen takaisia muistoja ja myös pitkän litanian unholaan painunutta sanastoa. Jotain hyvää Euroviisutkin näköjään poikivat. Ei muuta kuin kiitoksia vaan soundtrackini ravistelusta, Köszönöm szépen!