Tänään vietetään Aleksis Kiven sekä suomalaisen kirjallisuuden päivää. Nyt onkin oivallinen hetki kääntää katse suomen kieleen. Kivi eli 1800-luvun puolella, jolloin suomen kielen sanastoa kehitettiin ahkerasti ja kieli alkoi vakiintua nykymuotoonsa. Seitsemän veljestä -romaanin ilmestymisen aikoihin kirjakieli oli jo asettunut raameihinsa. Suomesta kasvoi yhteiskuntaa ylläpitävä kulttuurikieli, jota voitiin käyttää kaikenlaisissa yhteyksissä.
Viime vuosina on huolestuttu siitä, miten kansainvälistyvä maailma heijastuu kieleemme. Englantia käytetään yhä useammin tieteen kielenä ja vieras kieli on vallannut alaa korkeakouluopinnoissa ja yritysmaailmassa. Horjuttaako tämä jo suomen roolia tiedettä sanoittavana kielenä? Kielen elinvoimaisuuden kannalta on tärkeää, että sitä voidaan käyttää kaikkialla. Nyt on jopa esitetty, että suomen kaventuva käyttöala olisi ajamassa kieltämme takaisin kyökkikieleksi.
Englantia ihannoidaan myös puhekielen puolella. Varsinkin nuorisokielessä vilisee randomia ja servaamista ja radiossa lauletaan droppaamisesta ja raidaamisesta. Myös asiatekstissä viljellään suomen äänne- ja kirjoitusasuun sopeutumattomia sanoja, kuten pop up, show tai leasing. Sanojen lainaaminen on kätevää ja kansainvälisessä nykymaailmassa välttämätöntäkin, mutta välillä meno ihmetyttää. Toisaalta on muistettava, että lainasanoja on rantautunut suomen kieleen aina. Se kertoo, että kieli elää ja pysyy kiinni ajassa.
Suomen kielen asemaan ja käyttöön vaikuttavat linjaukset tehdään jossain muualla kuin tavallisten kielenkäyttäjien keskuudessa, mutta kyllä osa kielen kohtalosta lepää myös puhujien harteilla. Nykyisin puhutaan paljon nuorten luku- ja kirjoitustaitojen heikentymisestä. Ketä siitä voimme syyttää? Kansainvälistymistä? Vai somea? Syyttelyn sijasta meistä jokainen voisi suunnata kulkunsa entistä useammin kirjastoon ja pureutua lyhyiden nettitekstien sijasta sanomalehtiin ja kirjallisuuteen. Näin tulisi ainakin näytettyä esimerkkiä.
Siinä sivussa voisimme siivota kielestämme turhanpäiväiset vierassanat ja luottaa suomen ilmaisuvoimaan. Itse mainitsin lehtitekstissä taannoin small talkin, mikä poiki heti palautetta. ”Eikö suomenkielistä sanaa ole käytössä?” tekstaripalstalla ihmeteltiin. Tarkkaa vastinetta en löytänyt, mutta tästedes aion käyttää kotoisampaa sanastoa jäänmurtamispuheeseen viitatessani. Jutusteluahan se touhu näin suomalaisittain on.