Törmäsin netin uutisvirrassa hiljattain juttuun, jossa ammattijärjestäjä Ilana Aalto kertoi kotihäpeän vaivaavan erityisesti lapsiperheitä. Kotihäpeä oli minulle sanana uusi, mutta tunteena tuttu. Se on se tunne, kun yllätysvieraiden saapuessa mielessä jyskyttää pirskahtelevan ilon sijasta huoli siitä, onko koti nyt varmasti edustuskunnossa. Ja jos vierailusta tiedotetaan etukäteen, tulee herkästi ryhdyttyä siivouspuuhiin.
Nettijutuissa tiedettiin kertoa, että ihmiset häpeävät omassa kodissaan eniten epäjärjestystä, tavarapaljoutta ja yhteensopimatonta sisustusta.
Osalla oman kodin aiheuttama häpeä ottaa niin vahvan otteen, ettei vieraita kehdata edes pyytää kylään.
Samaan hengenvetoon suomalaisten kyläilyn kerrottiin vähentyneen viimeisten vuosikymmenten aikana, ja yhtenä syynä tähän pidettiin juuri kotihäpeää. Miten tässä nyt näin on päässyt käymään?
Koti on paljon muutakin kuin vain paikka, jossa asumme. Se on eräänlainen identiteettimme jatke. Se, miltä kodissamme näyttää, kertoo meistä jotain muille.
Meillä tuntuu myös olevan tapana ajatella, että siisteystaso, johon kotimme yltää, kertoo jotain kunnollisuudestamme.
Ammattijärjestäjän mukaan kotihäpeään liittyykin riittämättömyyden tunnetta ja myös pelkoa siitä, etteivät toiset hyväksy ja rakasta meitä.
Aina kodin huolitellun ilmeen ylläpitäminen ei syystä tai toisesta onnistu.
Joskus arjen pyörteissä kotiin vain rantautuu päättömästi ajelehtivia leluja ja tavaroita, yksinäisenä vaeltavia sukkia ja pölypalleroita. Hetkellinen kaaos ei kuitenkaan merkki epäonnistumisesta.
Mutta totta sekin, että kun tavarat ovat järjestyksessä ja kodin pinnat puhtaat, tuntuu elämäkin hetken olevan hiukan paremmin hallinnassa.
Mutta miksi ihmiset sitten kokevat alemmuutta kotinsa vuoksi? Ammattijärjestäjän mukaan kyse on harhakuvasta, joka muodostuu siitä, että suurin osa puunaa kotinsa kuntoon ennen vieraiden saapumista. Ja varmasti häpeilyyn vaikuttaa sekin, että kyläily on vähentynyt. Se aika, mikä ennen käytettiin kyläilyyn, kuluu nyt netin kuvatulvaa selaten.
Nettimaailmasta löytyy lukuisia sisustusblogeja, joissa on toinen toistaan kauniimpia kotinäkymiä. Blogien kuvat ovat kuitenkin harvemmin arkisista olosuhteista napattuja.
Niiden ottamista varten hätistellään lapset kauemmas ja laitetaan kulissit ojennukseen.
Kotihäpeästä puhuttaessa esiin on nostettu myös kotipositiivisuus, jolla tarkoitetaan sitä, että kaikenlaiset kodit hyväksyttäisiin sen enempää arvostelematta – myös se oma. Oli se sitten millainen tahansa.