Näinä ilmastoahdistuksen aikoina oli mukava lukea eilen aamulla lehdestä, että nuorista noin 40 prosenttia on lisännyt kotimaan matkailua. Syitä tähän ovat kiinnostus paikallisuuteen ja myös tietoisuus matkustamisen aiheuttamasta päästökuormituksesta ja ilmastovaikutuksesta.
Suomen rajojen sisäpuolella tapahtuva matkailu on nyt kuulemma kovassa nosteessa ja erityisesti nuoret ovat ottaneet Suomi-matkailun omakseen. Tulkitsin, että tämä on hyvä uutinen.
Itse en ole viime vuosina juuri kotimaan rajoja ylitellyt, joten olen kai ollut matkailutottumuksiltani edelläkävijä. Ja tämän sanoessani en halua kiillottaa kruunuani tai väittää olevani hiilijalanjälkeni puolesta moitteeton. Perimääni ei vain ole turahtanut montaakaan reissaajan geeniä, joten minun on ollut aikuisiällä helppo keskittyä kotoiluun ja lähimatkailuun.
Kesäloman kynnyksellä matkailu kuitenkin tuppaa tunkeutumaan mieleen. Kävisimmekö kuitenkin perheen kanssa jossain reissussa? Haaveissa siintää piipahdus Lapin maisemissa ja pääkaupungin vilinässä.
Tiedän kuitenkin sen, että arjesta pääsee irtautumaan myös pienemmälläkin vaivalla – vaikka jo täällä lakeudella.
Me lakeuden ihmiset olemme onnekkaita. Meidän nurkiltamme löytyy nimittäin lukuisia mielenkiintoisia ja sykähdyttäviä kohteita, joihin pääsee vaikka polkupyörällä. Lisäksi näissä monissa vieraileminen on täysin ilmaista.
Meidän perheellemme on muodostunut monia jokavuotisia piipahduspaikkoja kotoisilta seuduilta: käymme tämän tästä Lumijoen Varjakassa, Liminganlahden luontokeskuksessa sekä Oulunsalon Papinjärvellä. Ja mitä olisikaan kesä ilman Kempeleen Vihiluotoa tai päiväretkeä Hailuotoon? Oman ulottuvuutensa lähelle suuntautuviin reissuihin tuo myös majoittumismahdollisuudet, joita näiltä seudulta löytyy jo aika mukavasti.
Joskus sitä miettii, osataanko meillä päin arvostaa oman kotiseudun matkailupotentiaalia. Miten mainostaa aluetta muille, jos ei itsekään ymmärrä sen arvoa? Yllättävän moni täkäläinen ei ole koskaan käynyt ainoallakaan alueemme lintutornilla, Alakestilän Arboretumissa, Hailuotolaivalla saati koko Hailuodossa.
Sanotaan, että matkailu avartaa. Ja sanotaan myös, että joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Matka jonnekin on hetki pois jostakin – hetki irti armottomasta arjesta. Matkalla ollessaan voi kerätä talteen kasan elämyksiä, joihin voi palata myöhemmin.
Reissaamisen elämyksellisyys on kuitenkin käsillämme myös lähellä. Ei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.
Voi jäädä myös kotoisille vesille ja olla perillä kohteessa ilman pitkän matkan taittamista.