”Nyt tuntuu turkasen hyvältä”, luki uutisotsikossa hiljattain.
Hyvää tunnetta määrittelemään valittu sana kiinnitti huomioni. Turkanen. Mistähän se tuokin sana on alkunsa saanut?
Alkuperän jäljille en äkkiseltään löytänyt, mutta sanan käyttötarkoitus on kuitenkin selvä: se on lievähkö voimasana, jolla voidaan sanoittaa ilahtumisen lisäksi myös pettymystä tai muuta parahdusta.
Turkanen ei ole voimasanojen pahimmasta päästä – ei lähelläkään. Kielessämme on lukuisia kirosanoja, joita monen korvat eivät kestä kuulla lainkaan. Pahimpien törkysanojen käyttäminen onkin epäkorrektia ja kaikin tavoin paheksuttavaa.
Tästä huolimatta me niitä käytämme. Sanotaan jopa, että Suomi on kiroilun kärkimaita.
Meille opetetaan pienestä pitäen, ettei kiroilu ole sallittua. Kirosanat ovat kielen köyhyyttä, joten ne on syytä siivota suusta pois. Onpa ennen muinoin jopa sanottu, että tietyillä sanoilla sadattelemalla tulee samalla kutsuneeksi itse paholaista.
Viesti on mennyt perille – ainakin suurimmalle osalle. Kirosanoja ei yleensä kuule asiallisissa yhteyksissä, kuten kaupassa asioidessa, koulun oppitunneilla tai työpaikan palavereissa. Ja jos kuulee, ne kyllä särähtävät korvaan.
Silti nuo karkeudet lymyävät jossain sisimmässämme, ja sopivan paikan tullen ne tärähtävät ilmoille – joskus jopa hallitsemattomasti.
Olo lieventyy kummasti, kun turhauma purkautuu suusta ärräpäiden muodossa. Jos tämä tapahtuu ihmisten ilmoilla, on seurauksena useimmiten syyllisyyden tunne: ”Miten minä nyt tuolla tavalla?”
Voimasanat antavat ilmaisuun potkua todennäköisesti jokaisessa maailman kielessä. Usein näiden sanojen aihepiirit liittyvät tabujen rikkomiseen.
Veikkaan, että kiroilussa on kyse hyvin alkukantaisesta tavasta. Suomen nykyiset kirosanat eivät kuitenkaan yllä aivan alkuhämäriin saakka, sillä iso osa ärräpäistämme on lainasanoja tai kristinuskoon pohjautuvia.
Mutta mikä taika noitumisella oikein on? Onko se voimauttavaa? Vai kenties puhdistavaa? Parhaimmillaan kirosanat todellakin tuntuvat ikään kuin sitovan sisäistä kuonaa itseensä ennen kuin ne sylkäistään suusta ulos.
Viime vuosina on tehty tutkimuksia, joiden mukaan kiroilulla olisi monia myönteisiä vaikutuksia. Sadattelun kerrotaan muun muassa tukevan sanoman perillemenoa, auttavan kivun sietämisessä, edistävän terveyttä ja tasapainoisuutta ja osoittavan jopa älykkyyttä ja luotettavuutta.
Se on ainakin varmaa, että voimasanojen avulla voi purkaa monenlaisia tuntemuksia – niin hyviä kuin pahojakin.
Niitä rumimpia taikasanoja päästellessä on kuitenkin muistettava käyttää pelisilmää, ettei loukkaa kanssaihmisiä.
Mirko Kovalainen