Kalenteri kääntyi syyskuulle ja sehän merkkaa sitä, että kesä alkaa pian olla mennyttä. Kuunvaihteessa sain siirtyä edellisestä työpaikastani suoraan uuteen. Hypyn tein täydestä vauhdista sen kummempia jarruttelematta. Äkillistä muutosta helpotti se, että toimenkuva pysyi osapuilleen samana ja suurin muutos oli toimipaikan vaihtuminen.
Olen työskennellyt useamman vuoden ajan Rantalakeuden kanssa samaan konserniin kuuluvassa Siikajokilaakso-paikallislehdessä. Työni on ollut luonteeltaan määräaikaista, ja väliin olen toimittajien lisäksi sijaistanut myös opettajia ja koulunkäynnin ohjaajia. Nyt minun oli aika suunnata katseeni eteenpäin – kohti uusia haasteita.
Viime perjantaiaamuna ajelin ensimmäisen kerran Rantalakeuden toimitukseen Liminkaan. Parkkiruutuun kaartaessani huomasin olevani yli puoli tuntia etuajassa. Lähdin aamulla liikenteeseen aiemmilta arkiaamuilta tuttuun aikaan enkä muistanut, että työmatkani on typistynyt työpaikan vaihtumisen myötä 54 kilometristä 16 kilometriin. Olo oli hiukan hölmistynyt mutta myös helpottunut. Lyhyempi työmatka tulee helpottamaan perheemme arkea.
Uuteen siirtymisessä on aina oma prosessinsa. Vaikka toimittajan työssä tarvittavat työkalut ovat minulle jo entuudestaan tuttuja, on toimintaympäristö uusi: uusi työyhteisö, uudet yhteyshenkilöt ja uudet tapahtumat. Onneksi seutu on minulle kuitenkin suhteellisen tuttua, sillä olen asunut lehden levikkialueella jo viitisen vuotta.
Alkuun kuuluu aina ripaus kankeutta. Sen huomasin, kun asioin ensimmäistä kertaa puhelimitse ja sähköpostitse Rantalakeuden toimittajan ominaisuudessa. Vaati melkoista pinnistelyä muistaa, mistä lehdestä tässä nyt soitellaan. Nimenikin ehti herättää hämmennystä jo noiden ensimmäisten puheluiden aikana: ”Oletko uusi siellä toimituksessa? Oliko se Mirko? Onpa erikoinen nimi.”
Odotan innolla mitä kaikkea uusi työ tuo tullessaan. Mistä kaikesta pääsenkään tulevan kahden vuoden aikana kirjoittamaan? Se jää nähtäväksi. Tapaamisiin!