Lautapelien kuninkaaksi kutsutussa shakissa on tavoitteena saada vastapuolen kuningas motitettua paikkaan, jossa liikkumatila siltä loppuu, mattitilanne. Pelin voittaminen vaatii hyvää kykyä hahmottaa pitkälle eteenpäin eri siirtojen vaikutusta pelin kulkuun, kykyä hämätä ja taktikoida. Shakki sääntöineen, strategioineen ja taktikoineen mustuttaa yritystoimintaa, sotaa ja politiikkaa. Erityisesti maailmanpolitiikassa on nähtävissä paljon samoja piirteitä kuin shakissa, hämäyksiä, yllättäviä siirtoja ja pitkäntähtäimen suunnitelmia vastustajan lyömiseksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suurvaltojen johtajat ovat istuneet shakkipöydän ääreen nyrkkeilyhanskat kädessä, jolloin shakkinappuloiden siirto on kömpelöä. Samalla vastapuolen pitää arvuutella millä säännöillä tämän kertaista peliä pelataan. Väärillä säännöillä pelaamisesta on historiassa monia kauheita esimerkkejä.
Suomen irrottautuminen toisesta maailmansodasta oli monivaiheinen tapahtuma. Kesäkuun 1944 alussa Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen, jonka tavoitteena oli Suomen miehittäminen. Hyökkäys tuli Suomen ylimmälle sodanjohdolle yllätyksenä ja suomalaiset joukot joutuivat perääntymään Karjana kannaksella Viipurin tasolle. Kovien taistelujen jälkeen Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytettyä. Suomalaisten kova vastarinta oli tehnyt Neuvostoliitolle mahdottomaksi saada nopeaa sotilaallista voittoa. Suomen tilanne kesäkuun 1944 lopussa oli tukala, tarvitsimme kipeästi aseita ja viljaa. Sodan loppuratkaisut Euroopassa olivat jo nähtävissä, Saksa häviäisi sodan. Saadakseen apua Saksalta Suomen oli sitouduttava jatkamaan sotaa Hitlerin rinnalla loppuun asti. Presidentti Risto Ryti allekirjoitti henkilökohtaisen vakuutuksen, että presidenttinä hän ei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa, Saksalta avunsaanti jatkui. Samanaikaisesti Suomen ylin johto neuvotteli Neuvostoliiton kanssa erillisrauhasta. Neuvostoliitto ei enää vaatinut Suomelta ehdotonta antautumista, mutta Rytin oli erottava ja presidentiksi valittiin Gustav Mannerheim.
Syyskuun toisena päivänä 1944 presidentti Mannerheim lähetti Hitlerille kirjeen jossa hän irtisanoutui Rytin sopimuksesta ja ilmoitti Suomen irtautuvan sodasta ja pyrkivän rauhaan. Presidentti perusteli koskettavasti miksi Suomi on tehnyt tämän ratkaisun: ”Haluaisin erityisesti tähdentää, että vaikka kohtalo ei soisikaan aseillenne menestystä, Saksa tulee kuitenkin yhä elämään. Samaa ei voida väittää Suomen kohdalta. Jos tämä tuskin nelimiljoonainen kansa sotilaallisesti voitettaisiin, lienee epäilemätöntä, että se karkotettaisiin maastaan tai hävitettäisiin sukupuuttoon. Tällaisen uhan alaiseksi en voi kansaani päästää.”
Syyskuun 4. 1944 astui aselepo voimaan. Ehtoihin kuului, että Suomen on karkotettava saksalaiset joukot, alkoi Lapin sota joka päättyi 27. huhtikuuta 1945. Suomi oli säilyttänyt itsenäisyytensä ja toimivan kansalaisyhteiskuntansa, josta osoituksena maaliskuussa 1945 järjestetyt vapaat eduskuntavaalit, sodan vielä jatkuessa Lapissa ja muualla Euroopassa.
Suomi pelasi shakkia rehellisin säännöin, välillä varmaan käsi oli nyrkissä pöydän alla, mutta ilman nyrkkeilyhanskoja. Historioitsijat ja kirjailijat ovat arvioineet monelta kantilta miten Suomi menestyi sodassa. Tunnetuin lienee Vanhalan maininta Tuntemattomassa sotilaassa. ”Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto voitti, mutta hyvänä kakkosena tuli maaliin pieni ja sisukas Suomi.” Mielestäni Suomen nykyisen yhteiskunnallisen, poliittisen ja taloudellisen tilanteen perustella voisi todeta, että Suomi voitti, shakkimatti.