En ensin uskonut kuulemaani, mutta niin todellakin kanssamatkustajani kyseli ääneen. Ja tietysti piti kysyä perusteluita tälle havainnolle.
– Täällä on paljon kukkia. Tien vierustoilla kasvaa voikukkia ainakin, on paljon puita ja kauniita puutaloja. Kirjastokin on täällä paras, missä olen koskaan käynyt.
Itse ajoin autolla ja lähinnä mietin vain monttuja tiessä. Vieressä istujalla oli kuitenkin aikaa katsella ympärilleen. Ja kun hän sanoi huomionsa ääneen, aloin itsekin nähdä asiat uudesta näkökulmasta.
Todellakin. Limingan kirjastossa on hyvät valikoimat. Ja todellakin, katujen varsilla kasvaa puita ja kukkia enemmän kuin monessa muussa paikassa. Luonto on osa rakennettua yhteisöä, eikä sitä ole pyritty tuhoamaan.
Pari viikkoa Ruotsin maalla oltuani ja elettyäni olin kyllä alkanut ajatella toisin. Naapurimaassa kaikki tuntui ja näytti olevan paremmin kuin Suomessa.
Mitä jos lapsi tarvitsee lääkkeitä? Ei hätää, apteekista saa ja ilmaiseksi. Valtio maksaa.
Töitä ei varmaankaan riitä kaikille? Talouskasvu oli viime vuonna neljän prosentin luokkaa, ja tekemistä riittää. Ehkei ihan kaikille, mutta paljon useammalle kuin Suomessa.
No asuntoja ei ainakaan riitä kaikille kuitenkaan, vai kuinka? No, voi olla vähän vaikeaa, kun niitä pitää jonottaa ja jonoja voi olla useita. Mutta voit ilmoittaa vastasyntyneen lapsesi jonoon. Kun hän on aikuinen, saa hän hyvän vuokra-asunnon Tukholmasta.
Päälle päätteeksi katselin illalla televisiosta uutisia. Pihalla kaikuivat lasten äänet. He pelasivat isänsä kanssa jalkapalloa. Härligt!
Ruotsin hallitukseen oli valittu juuri uusi asuntoministeri, ja hän antoi lupauksen. Ruotsiin rakennettaisiin uusia asuntoja lisää. Ja vieläpä kauniita asuntoja.
Kauniita? Jos suomalainen asuntoministeri lupaisi rakennuttaa kauniita asuntoja, häntä pidettäisiin vähintäänkin omalaatuisena.
Lähelle on kuitenkin vaikea nähdä. Helpompaa on valittaa kaikesta siitä, mikä on huonosti. Helpompaa on nähdä epäkohdat ympärillään niiden hyvien asioiden sijasta.
Ehkä olisikin syytä ryhtyä katsomaan tarkemmin ympärilleen. Unohtaa se, mitä muualla tapahtuu. Unohtaa valtakunnalliset uutiset, jotka totta puhuen ovat olleet viime aikoina lähinnä masentavia. Maailman melskeet ovat kaukana, vaikka ne välillä tännekin asti kaikuvat.
Loppujen lopuksi tärkeäitä ovat vain voikukat ja se, että suostuu näkemään niiden kauneuden.