On helppo sanoa nauttivansa pienistä asioista ja elävänsä meneillään olevassa hetkessä, ei eilisessä eikä huomisessa. Käytännön toteutuksen kanssa on vähän niin ja näin.
Itsekin lähden notkeasti sitkuttelemaan: teen tätä tai tuota sitten kun... Mieli vaeltaa usein seuraavassa tunnissa, iltapäivässä, illassa, huomisessa, ensi viikossa tai vuodessa.
Tästä hetkestä jää hyvin helposti huomaamatta ruskan kultaamat lehdet, etelään pyrkivät kurkiaurat, lapsen kasvupyrähdys, ainutkertainen kohtaaminen jonkun ihmisen kanssa. Ruumis pyrkii niin luontevasti tarpomaan laput silmillä ja korvilla eteenpäin, ajatus jossain valovuosien päässä meneillään olevasta hetkestä.
Viime aikoina olen yrittänyt opetella tästä pois.
Olen harjoitellut pysähtymistä ja katsomista. Kuunnellut hengitystäni: kyllä, minulla on hyvin toimivat palkeet. Kaikilla ei ole, ei minullakaan ehkä myöhemmin. Nautin siis nyt tästä: ulos- ja sisäänhengityksestä.
Kallistan pääni alaspäin ja katson jalkojani: niitä on kaksi ja ne kulkevat hyvässä tahdissa eteenpäin. Yks kaks yks kaks. Ei kompurointia eikä toisiinsa sotkeentumista vielä tänäänkään. Hienoa!
Pääkin toimii joten kuten. Muistan nimeni, muidenkin nimiä ja lähiosoitteeni. Jotain muutakin muistan vielä tähän päälle. Ympärilläni ei ole muistisairauden tuomaa suurta tyhjyyttä ja autiutta. Minulla on historia ja muistoja, joita ajatellessani saan hyvän mielen.
Kotikin on, perhe, välittämistä, pyytetöntä rakkautta. Saan tehdä haluamiani asioita, eikä mikään rajoita minua. En kärsi pulaa tai puutetta, sortoa tai ahdinkoa. Minun ei tarvitse pelätä tai varoa.
Silloin kun en osaa tätä kaikkea arvostaa, kuvittelen itseni paikkaan tai aikaan, jossa kaikki nämä asiat ovat toisin. Mietin, miten erilaista elämäni voisikaan olla, jos rouva Fortuna olisi pyöräyttänyt onnenpyöräänsä vähän eri asentoon minun kohdallani.
Palattuani nykyhetkeen olen vähintään tyytyväinen, joskus onnellinenkin.
Jäytävän ja jatkuvan ahneuden ja tyytymättömyyden sijaan olen hitusen rauhoittunut. En koko ajan ajattele, mitä minulta puuttuu vaan mitä minulla on.
Siinä riittää ajateltavaa hyvin pitkäksi aikaa.