”Äiti, lauantaina avataan ensimmäinen luukku!” ilmoitettiin auton takapenkiltä maanantaina. Säpsähdin. Joko se lähtölaskenta alkaa tällä viikolla? Joulunaika tuntuu tulevan vuosi vuodelta nopeammin.
Sen täytyy olla niin, että vuosien kierto kiihtyy sitä mukaa, mitä vanhemmaksi vartumme. Ehkä elämänlanka on kuin spiraali, joka kiertyy kierros kierrokselta kohti vääjäämätöntä päätepysäkkiä. Joka kierros on edellistä lyhyempi ja kaarteet entistä tiukemmat. Saa nähdä kuinka vauhdikkaaksi tämä meno vielä äityy. Tänäkin vuonna joulukuu hiipi nurkille aivan liian nopeasti – ja yllätti meikäläisen kuin lumeton Lappi englantilaisturistin konsanaan.
Viikko sitten valtakunnan mediassa nostettiin esille brittiläisen The Sun lehden uutisointi Lapin lumettomuudesta. Lumettomuuden kerrottiin pilaavan brittiläisten hartaasti odottamat lomat ja Lapland väännettiin Craplandiksi. Miten käy kelkkasafareiden ja rekiajeluiden? Lentojakin jo peruttiin.
Voin kuvitella, että joulumaahan suunnanneilla matkamiehillä on ollut harhaanjohdettu olo. Fiilis on varmasti ollut sama kuin revontulien perässä matkustavalla, joka jää ilman revontulia tai aurinkolomalle lähteneellä, joka saakin lomakohteessa vastaansa koleat sadesäät. Minä matkustan harvoin, mutta viime vuonna löysin itseni Budapestistä. Sinne sattui samaan aikaan myös poikkeuksellisen kipakka pakkasjakso, joka jäädytti Tonavan siinä määrin, että maksamamme jokiristeily jouduttiin perumaan. Harmittihan se.
Vaihteleva ilmasto luo matkailulle omat haasteensa. Lumentulo ei ole meillä Suomessakaan enää mikään itsestäänselvyys. Todennäköisesti Lappi peittyy lumivaippaansa tänäkin vuonna, mutta voi olla, että joulumaan on alettava etsiä varasuunnitelmia lumettomien sesonkikausien varalle. Viime viikon Crapland-uutisoinnin jälkeen osassa Lapista on jo saatu lumikuuroja turistien ja varmasti paikallisenkin väen iloksi. Näilläkin leveyksillä satoi sen verran, että nuorimmaiseni sai taiteiltua lumienkelin. Ohut lumiharso ilostutti, sillä martaana maannut maa on tuntunut imevän kaiken valon. Lumi tuo tullessaan valkeutta, jota jokainen marraskuun pimeydessä elänyt olento tervehtii ilolla.
Lumeton Lappi ja lähestyvä joulu nostivat mieleeni joululaulun, jossa lauletaan joulumaan olevan muutakin kuin tunturi ja lunta. Se on rauhan valtakunta, joka löytyy jokaisen sydämestä.
Sieltähän se kaikki ilo lopulta kumpuaa – sisältäpäin. Painetaan se mieleemme, jos maa sattuukin olemaan jouluna musta.