Näin keväällä mieli tahtoo käydä malttamattomaksi. Eikö lämpö jo tule? Milloin lumet sulavat? Joko päästään pihahommiin? Missä viipyvät hiirenkorvat ja kukkien nuput? Pitäisikö sittenkin ottaa varaslähtö kesään ja lentää Keski-Eurooppaan?
Muistan elävästi keväät, jotka Luoteis-Sveitsissä vietimme. Kevät tuli siellä aina yllättävän nopeasti. Sitä ei koskaan ehtinyt odotella. Vehreys, valo ja hedelmäpuiden kukat värjäsivät maisemaa jo maalis-huhtikuulla. Samaan aikaan Alpeilla saattoi vielä lasketella loistavissa olosuhteissa. Siitä ilosta nauttivat myös saksalaiset, hollantilaiset, britit ja monet muutkin Sveitsin moottoriteitä hiihtolomien aikaan tukkivat turistit. Ruuhkaa oli vähän joka puolella.
Nyt olen pitkästä aikaa Suomen keväässä. Merenjää kylpee auringonvalossa, nuotio laavun kupeessa tuo tunnelmaa ja hiihtoladut kutsuvat urheilemaan. Paukkupakkaset ovat ohi ja on nautinnollista ulkoilla puhtaassa metsässä. Korkeat männyt luovat ympärilleen rauhaa ja juurevuutta. Lenkkipolulla huomaan pelloilla hohtavat kauniit hanget. Lakeus tuntuu Alppien jälkeen entistäkin tasaisemmalta, mutta nyt näen kauas. Edessä näkyy äänetöntä aavaa ja rauhaa, jota on vaikea muualta löytää. Mieli lepää.
Mistä sinä nautit lakeuden luonnossa keväisin? Käythän ainakin retkeilemässä vaikkapa ainutlaatuisella Liminganlahdella! Pian saamme nähdä upeat joutsenparvet. Ne ovat taas kohta nauttimassa kanssamme keväästä.