Syyskesään kallistuneen perjantain tunnelma on leppoisa. Väki seisoskelee pienissä ryhmissä pihalla. Elokuun auringonsäteistä pidetään kynsin hampain kiinni. Kysellään kuulumiset ja päivitellään säät. Kohta kiiruhdetaan sisälle.
Isäntäpari on rennolla päällä. Kun kaikki toista sataa juhlijaa on kätelty ja halattu, päästään vauhtiin.
– Mitäs tykkäätte minun paidasta, heläyttää miespäähenkilö ja taikoo vieraisiin pulppuavan naurun. Samoilla tulilla hän esittelee vaimonkin juhlamekon, värikkään ja eksoottisen, maailmanmatkaajalle sopivan.
Nauru on oikea vieras näiden pöytien ääressä. Tämä päivä on kiitoksen, ilon ja naurun.
Pariskunta piipahtaa vuoronperään mikrofonin takana. Sanat soljuvat kumpaisellakin helposti.
Samassa huoneessa he olivat myös liki päivälleen 36 vuotta sitten. Silloin juhla-asut olivat tyystin toisenlaiset, morsiamella kenties valkoista, lyhyt mekko ja söpöt kiharat kasvoja kehystämässä.
Sulhanen oli hypännyt todennäköisesti leveälahkeiseisiin housuihin ja tyköistuvaan pukutakkiin. Vaatetus saattoi olla kirkkaansininen, valtaisa rusetti kaulassa, kaiken kruununa pitkä takatukka!
Kumpaakin jännitti papin edessä. Sittemmin kirkkoherra on saanut rovastin arvonimen. Nyt hän istuu leppoisasti hymyillen kutsuvieraana juhlivan pariskunnan lähellä.
Vuodet ovat lahjoittaneet jälkikasvua ja perhekäsite on laajentunut koskemaan myös miniän ja vävyn läheiset. Lapsenlapset säteilevät tässäkin hetkessä valopilkkuina, joita kiiruhdetaan kesken juhlankin kaitsemaan.
Ennen kuin vuodet olivat ehtineet näin kauas, sulhasmiestä tituleerattiin syömähulluksi. Yhteinen sävel löytyi nopeasti. Hankittiin ensimmäinen kirjoituskone. Sitä mies paukutteli yömyöhään saunan lauteilla froteepyyhkeen päällä.
Matkoille riennettiin heti kun tuli mahdollisuus. Vuosien varrella niin tapahtui tihenevässä tahdissa. Matkalaukutkin pääsivät kokemaan idän ihmeitä ja lännen lumoa.
”Juhlakaluja” kiitetään monisanaisesti. Herrahenkilöä silitetään mainesanoin.
– Olet Limingan kunnan elävä käyntikortti.
Myös rouvalle ojennetaan persoonallinen paketti.
– Sait katoamaan hammaslääkäripelkoni!
tutun lehtimiehen suullista kirja-arvostelua kuunnellaan hymyssä suin. Vuodet ja kilometrit juoksevat.
Kun tulee loppusiunauksen aika, väki nousee seisomaan. Ortodoksisuus on näillä lakeuksilla harvinaista herkkua. Tunnelma on harras, kokemus syvällinen. Tunnelma säilyy myös silloin, kun on kakun ja kahvin vuoro.
Matkakumppanit hymyilevät toisilleen.