Ensin tulivat Black Friday ja Cyber Monday Yhdysvalloista, sitten Single’s day Kiinasta. Maailmalla 11.11. on jo suurin yksittäinen ostospäivä. Ideana on juhlia sinkkuna olemista – shoppailemalla.
Ymmärtäähän sen, miksi kauppiaat haluavat jatkaa vuoden parasta myyntisesonkia marraskuulle. Kaiken muuttumista kulutusjuhlaksi on vaikeampi tajuta.
Joku voisi keskeyttää sanomalla, että jää sitten kottiin, ei sinne kaupoille oo pakko mennä. Mutta kun ongelmana eivät ole yksittäiset tarjouspäivät, vaan ylikuluttamisen kulttuuri, johon meidät on kasvatettu. Ja sen aiheuttamat ympäristöongelmat.
Nykyinen kertakäyttökulttuuri on mätä. Raaimmillaan alaikäiset bangladeshilaiset tekevät orjatyöoloissa elektroniikkaa ja muotivaatetta meidän alelaareihimme. Pahimmillaan shoppailusta saatu hyvänolontunne kestää vain hetken, ja härpäke raskasmetalleineen päätyy kaatopaikalle tai mikromuoveineen meriä saastuttamaan.
Valmistajille se on siunaus.
Tuskin ratkaisu on palata käpylehmiin ja pullopostiin tai syyllistää shoppailijoita. Nyky-yhteiskunnassa toimiminen vaatii pelit ja vehkeet. Muistan lapsuudesta, millainen pettymys oli saada lahjaksi villasukat uusimman He-Man-muoviukon sijaan. Ostamalla saa monia mukavia tunteita pintaan sekä tarpeita tyydytettyä. Ongelmat ja ratkaisut ovat paljon syvemmällä.
Talousjärjestelmämme perustuu siihen, että kaupan on käytävä edellisvuotta kiivaammin. Jos ei käy, niin pian vakavat miehet ovat televisiossa kertomassa, kuinka elämme synkkiä aikoja ja kuinka terveyskeskukset ja koulut ovat uhattuina.
Suuryrittäjä tekee kaikkensa, että talous kasvaa keinolla millä hyvänsä. Ja on saanut tavan kansalaisenkin pässiksi narunsa päähän. On oltava kiltisti, tai talous lopettaa kasvamisen. Jos menee huonosti, on säästämisen sijaan törsättävä. Vastaansanojat leimataan hipeiksi ja kommareiksi. Taloudesta ja sen uhista puhutaan päivittäin, ilmastonmuutospuheilla kerätään irtopisteet. Ristiriitaa ei haluta nähdä.
Mitä sitten? Tuotteiden alkuperän voi selvittää etukäteen. Voi miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja voisiko iloa saada ja tuottaa jollakin aineettomalla asialla. Näin saa hyvän mielen, vaikka maailma lopulta omista teoista huolimatta tuhoutuisikin.
Aion itse nähdä päiväunia talousjärjestelmästä, jonka hyötyjinä ovat ihminen ja ympäristö suuryritysten sijaan. Utopiaa tai ei, saa kait siitäkin näin joulun lähestyessä uneksia.