Kesä on hengellisten kesäjuhlien aikaa. Lähiseudullamme viime viikonlopun Suviseurat Muhoksella ja tulevan viikonlopun Herättäjäjuhlat Nivalassa kokoavat yhteensä toistasataatuhatta ihmistä. Tätä kirjoittaessani minulla on aikomus käydä kummassakin.
Herätysliikkeet ovat kirkon elävä sydän.
Herätysliikkeisiin kuuluvat toimivat usein aktiivisesti seurakunnissa. Moni on kasvanut oman herätysliikkeensä piiriin jo pienestä pitäen.
Tutut laulut ja virret ja tutuksi tullut puhetapa tuntuu siltä oikealta tavalta puhua uskon ymmärryksestä.
Oman herätysliikkeen kesäjuhla on monelle vuoden kohokohta. Samalla tavalla ajattelevien ja puhuvien piirissä kuulija vahvistuu ja rakentuu omassa tutussa uskonymmärryksessään. Herätysliikkeen ulkopuolisen on ehkä vaikea tuntea kotoisuutta ja turvallisuutta itselle oudossa kontekstissa.
Eksklusiivisuus on herätysliikkeiden ja koko kirkonkin haaste. On tärkeää kunnioittaa ja ymmärtää myös eri tavalla kokevia ja ajattelevia ihmisiä.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kaikkien kasteessa siihen liitettyjen yhteisö. Meitä kristittyjä on erilaisia. Ajattelemme joistakin asioista eri tavalla, ja ymmärryksemme siitä, millä tavalla Raamattu on Jumalan Sanaa, voi olla erilainen.
Silti ydin on sama. Jumala on yksi, mutta kolmiyhteinen.
Hän ilmoittaa itsensä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jeesus Kristus on Jumalan Poika, syntiemme sovittaja ja hänen ansiostaan uskon kautta ihminen on osallinen pelastuksesta.
Kirkkomme herätysliikkeet ovat kuin saman uskon äidinkielen eri murteita. Körttiläinen puhuu uskostaan eri tavalla kuin vaikkapa evankelinen, tai herätysliikkeisiin kuulumaton seurakuntalainen.
Saman Jumalan lapsia olemme kuitenkin kaikki.