Viime aikojen lukukokemukseni on ollut Yuval Noah Hararin Sapiens: Ihmisen lyhyt historia. Siinä Harari kuvaa Homo sapiensin kyseenalaistakin voittokulkua halki historian. Yksi Homo sapiensin piirre on kyky juoruiluun. Tämä taito auttoi valloittamaan fyysisesti voimakkaamman Homo neanderthalensiksen asuinalueet. Kyky juoruiluun tarkoitti kykyä yhteistyöhön, ja näin yhteisö hyötyi ja vahvistui.
On ehkä lohduttavaa tietää, että juoruilu on geeneissämme. Juorut vain kovin monesti tuottavat vahinkoa. Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmaksi. Juorujen pelko orjuuttaa ja saa ponnistelemaan kohtuuttomasti ja aivan epäolennaisia asioita, jotta juorut eivät lähtisi liikkeelle.
Paha kello kuuluttaa oletuksien ja kateuden vääristämää ääntä. Moni kärsii hiljaa omissa nahoissaan ja käpertyy neljän seinän sisälle valheellisten puheiden pelossa. Somessa ja internetissä pahan kellon ääni paisuu hallitsemattomaksi.
Katekismus selittää kahdeksatta käskyä Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi: ”Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan.
Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan. Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä.”
Hyvä kello kertoo lähimmäisestä hyvää. Sen ääni ilahduttaa, keventää ja luo yhteyttä. Sitä kelloa on vain soitettava tietoisesti.