Selaan Mielenterveystalon aikuisten omahoidon verkkosivuja, ja panen merkille erään asian. Esimerkiksi masennuksen ja ahdistuneisuuden omahoito-ohjelmissa kannustetaan lisäämään mielihyvää tuovia, mukavia asioita omaan elämään. Asioita, jotka tekevät onnelliseksi, ovat palkitsevia ja rentouttavia.
Monet aliarvioivat oman uupumuksensa määrän, sillä raja esimerkiksi normaalin stressin ja liiallisen ahdistuneisuuden välillä on veteen piirretty viiva. Erilaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisimpia psykiatrisia sairauksia, ja masennus on Suomessa kansantauti. Ja vaikka et kärsisikään mistään mielenterveydellisestä häiriöstä, saatat silti tarvita lisää onnea tuovia asioita elämääsi.
Vuonna 2017 42 prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeen saajista oli joutunut eläkkeelle mielenterveydellisistä syistä. Kaikista työkyvyttömyyden syistä mielenterveyden häiriöt ovat olleet yleisin vuodesta 2000 lähtien. Mutta kenen vika se on, että suomalaiset eivät jaksa?
Yhteiskuntaa on helppo syyttää. Talouden pitää kasvaa, ja Suomen kilpailukyky pitää saada elvytettyä, joten koko ajan paiskitaan enemmän töitä. Kyse on kuitenkin myös yksilön omasta elämänhallinnasta.
Aika ei kuitenkaan tunnu riittävän niille asioille, joista saisi iloa arkeen. Valtaosa meistä elää äärettömän hektistä elämää jatkuvasti. Milloin viimeksi olet pysähtynyt, hengittänyt ja oikeasti ollut tekemättä mitään? Et siis ole selannut puhelinta, tarkistanut sähköposteja tai murehtinut kaikista niistä asioista, joita sinun on hoidettava seuraavaksi.
Ratkaisevaa on myös mielihyvähormonien lisääminen. Niitä saa muun muassa liikunnasta tai muista harrastuksista, sekä laatuajan viettämisestä läheisten kanssa.
Rentouttavatkin asiat kuitenkin vaativat sen, että niille varataan aikaa säännöllisesti. Tällöin käy helposti niin, että suorittamiseen orientoituneet aivot alkavat suorittaa jopa niitä mukavia asioita. Esimerkiksi terveysliikunnasta tai sosiaalisista suhteista huolehtimisesta saattaa tulla ylivoimaista.
Elämä on priorisointia. On yksilön itsensä käsissä, karsiiko hän suorittamisesta, vai rentoutumisesta. Jos omasta fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestään ei pidä huolta työn tai opiskelun ohessa, jossain vaiheessa stoppi tulee väkisin.