Kaukaisin muistoni kotikirkosta on lämmin.
Istun talvivaatteissa puoliunessa tiivisti pakatussa kirkonpenkissä. Sukuni on asettunut jo hyvissä ajoin, kuuden jälkeen, tutulle paikalle ristikirkon sivuosaan odottamaan jouluaamun jumalanpalveluksen alkua.
Pakkasta on yli 20 astetta, mutta uskolliset Kainuun kairojen palvelijat, Toyotat, ovat saatelleet kirkkovieraat perukastakin kylälle. Äiti on varannut eväät mukaan. Rusinapaketti rapisee virsien veisuun välissä. Kuoro laulaa: ” Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen…”.
Kirkko on paikka, jossa eletään tunnelmia ja saadaan muistoja. Alakoulun koululaiskirkot, suvivirren säkeet ja kesäloman riemu.
Konfirmaatiohetki, hikipisarat alban alla ja vanhempien ja isovanhempien onnelliset katseet. Vihkiminen, tahdon-sanojen juhlavuus ja rakkaan hikisenjännittynyt kädenpuristus. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie – musiikki edesmenneen läheiseni muistoksi sunnuntain messussa.
Kauneimmat joululaulut – tilaisuus kirkossa aidon joulutunnelman tuojana. Monia muistoja, vaihtelevia tunnelmia.
Kirkko keskellä kylää on maamerkki, joka on seisonut samoilla sijoillaan usein satoja vuosia. Toisille se edustaa turvaa ja jatkuvuutta, joillekin jotain, johon ei ole kiinnekohtaa. Joillekin kirkko on osa paikkakunnan historiaa ja kulttuuria vailla hengellistä merkitystä.
Kolme vuotta sitten ylivieskalaiset menettivät kirkkonsa, joka oli rakennettu vuonn 1786. Puoli vuotta sitten Kiihtelysvaaran vuonna 1769-1770 rakennettu kirkko paloi tuhopolton seurauksena.
Pariisin Notre Damen tulipalo hiljensi pariisilaiset muutama viikko sitten. Kaupungin asukkaat istuivat Seinen rannalla ja lohduttivat toisiaan virsiä laulamalla.
Helsingin Sanomien toimittaja sanoitti Notre Damen merkitystä toteamalla, että 1100-luvulta oleva kirkkorakennus on edustanut senkaltaista pysyvyyttä, joka on auttanut ihmisiä ymmärtämään pienuuteensa.
Hiiltyneet kirkonrauniot pysäyttivät Suomessa ja Ranskassa. Menetettiin hengellinen koti ja suuri pala historiaa. Mutta pian, itkun jälkeen, toivo nousi tuhkasta ja katseet suunnattiin kirkkojen jälleenrakentamiseen. Tämä sukupolvi ja seuraavat sukupolvet tarvitsevat uuden kirkon!
Kirkko on Jumalan läsnäolon näkyvä merkki. Se muistuttaa toisen todellisuuden olemassaolosta. Kirkko on rakennus, joka on erotettu pyhään tarkoitukseen, rukoukseen ja jumalanpalvelukseen.
Kirkko keskellä kylää on paikka, jossa joka sunnuntai rukoillaan koko seudun ja sen asukkaiden puolesta.
Toivotaan parasta mahdollista, pyydetään varjelusta, rohkaistaan hyvää ja julistetaan armoa ja uudelleen alkamisen mahdollisuutta.
Tervetuloa kirkkoon!