Mukava kutina mielenpohjassa. Ensi kuussa on edessä mieluisa matka mieluisaan kohteeseen. Paikka on uusi, mutta maa on monien reissujen jälkeen tuttu.
Tai eihän lähemmäs 150 miljoonan asukkaan jättiläistä voi tietystikään tutuksi sanoa, eihän yhdeksällä aikavyöhykkeellä sijaisteva maa voi tietenkään läpikoluttu olla. Ville Haapasalo on toista maata. Hän reissaa siellä ja täällä ja suorastaan ahmii uusia kokemuksia. Mie oon tällainen tavallinen tallaaja.
Kaikki Venäjän matkani ovat olleet hyviä. Joka kerta olen palannut kotiin uusia asioita oppineena, uusia elämyksiä rikkaampana. Moni asia on ihmetyttänyt, vähintäänkin yhtä moni on ihastuttanut. Siitä tuntee hyvän matkan.
Jotakin lämmintä on odotettavissa, kun automme kaartaa jälleen pieniin kyliin. Todennäköisesti tällä reissulla tapaan muutamia tuttuja. Uusia tulee varmasti, samoin tuttuuden tunne, ystävyyden kokemus.
Todennäköisesti koen samanlaisia asioita kuin Vienan kylissä. Vanha rakennuskanta, persoonalliset kylätiet, ihmisiä kylänraiteilla, verkkainen elämänrytmi, käsittämättömältä tuntuva aikahyppy aikakauteen, jonka luulisi olevan jo historian lehdillä.
Samanlaisia tunnelmaa olen löytänyt muualtakin Venäjältä, Kemistä, Solovetskin luostarisaarelta, Pietarin kupeessa Kelton ja Kolpinan kylistä, entisestä Uhtuasta, nykyisestä Kalevalasta ja tietysti huomattavasti pohjoisempaa, Kuolan niemimaalta. Sama henki elää Viron maaseudun pienissä kylissä, Puhjassa, Elvassa, Nõossä, Kongutassa, Rõngussa... Oma unohtumaton maailmansa uinuu Saarenmaalla.
Matkan valmistelu alkoi monta viikkoa sitten. Ensin piti uusia passi. Minulle oli toitotettu, että passia saa odottaa melkoisen tovin. Aika pitää varata. Minä en varannut, vaan marssin Limingan poliisilaitoksen lupa-asioita käsittelevän virkailijan puheille. Yhdessä vilauksessa asia oli hoidettu.
Eilen tuli ilmoitus, että passi on haettavissa. Nyt vain viisumihakemusta tekemään. Se tapahtuu Suomi-Venäjä-Seuran toimistossa Oulussa. Tiedän, että asiat hoituvat.
Nyt otan mukaani matkalaukun, joka kestää matkan rasitukset. Vienan Kemin muistan loppuelämäni siitä, että monet reissut nähnyt laukku irtisanoi sopimuksen kanssani. Sinne se jäi hotellihuoneeni lattialle. Palasin vielä ovelta takaisin ja silitin laukun kulunutta pintaa. Taisin itkeä pirauttaakin.
Vienan Kemistä mukaani lähti uusi laukku. Se pääsee matkalle tällä kertaa.