Kysymysten kupla kihelmöi rinnassa. Olen vastannut kyllä. Kiitos, saa myös kupata. Kerron uutisen työkavereilleni. He innostuvat maalailemaan, mitä tuleman pitää. Paljon tsemppausta, vähemmän pelottelua. Paljon hurttia huumoria.
Verta, paljon verta, kumisee mielessäni. Ei minua pelota. Vähän jännittää. Vihreän talon pihalla vannon, että otan tulevasta kaiken irti. Ennakkoluulot poljen romukoppaan.
Ensin tehdään tulohaastattelu. Hyvä tuoksu kietoo syliinsä. Rauhoittava musiikki kutsuu matkalle. Pois jäävät kiire, hartiajännitys, kiristävä niska. Tuntematon odottaa mukaansa.
Olen huomannut ennenkin, että jo ensimmäisistä otteista tietää, sopiiko tämä minulle. Kaikki ovat yleensä sopineet. Pois ovat jääneet niskasäryt, kolotukset, jännitykset eikä noidannuoli ole saanut tyttöriepua enää valtoihinsa. Nyt on nuoli osunut kankkuun kaksi kertaa puolen vuoden sisällä. Sen verran tuskainen on osuma, että lopulta pöljäkin ymmärtää. Mars hierojalle!
Yritän jättää toimittajaroolini autoon. Se ei hevillä onnistu. Nytkin aluksi kysellä paukuttelen, vaikka haluaisin maata ja nauttia. Tottuneesti hieroja vastaa uteluihini. Lopulta kysymystykitys harvenee ja kohta loppuu kokonaan. Rauhallinen musiikki, miellyttävä valaistus ja hoitavat kädet sen saavat aikaan.
Tunnen kädet, kuumat kivet, imukupit. Näin tehdään liukukuppaus. Ei yhtään pisaraa verta. Ei vaikka yritän tirkistää lattiaa kohti olevasta raosta. Ei yhtään pisaraa.
Kaikki tuntuu niin autuaalliselta. Pelkään, että autuus loppuu liian nopeasti. Koukkuun on jääty. Tulen uudestaan. Nautin, nautin, nautin.
Loppu se vasta huikeaa on. Valot vähenevät minimiin. Katto muuttuu tähtitaivaaksi, musiikki vie, vie, vie. Tartun seuraavan kerran todellisuuteen vasta kun hoitaja avaa oven. Kymmenen autuasta minuttia. Sikeässä unessa. Kaukana kaikesta.
Kotimatkalla autossani istutuva pikkutyttö rallattelee. Olo on keveä. Taas kääntyy pää. Mieli kepeä kuin kesämekossa keinussa kerran.
Enää en sinnittele näin pitkään. Jos elämä on näin mukavaa, niin siitä pitää nauttia. Siitä saitte raskas kameralaukku ja päätetyöskentely. Minä teille pitkät näytän.