Kolumni

Ku­lu­tam­me yli kan­to­ky­kym­me – olisiko edes mah­dol­lis­ta palata 70-lu­vun ku­lu­tus­ta­soon, kysyy Heli

Rantalakeus

-
Kuva: Jarmo Kontiainen
Tänään

Sukulaismiestä ei ole parhaalla tahdollaankaan voinut kutsua miksikään ekologisen elämäntavan ensiairueeksi ja luonnonsuojelun tulisieluiseksi puolestapuhujaksi. Pikemminkin hän on ollut koko ikänsä markkinatalouden ja bisnesmaailman näkemyksiä edustava ja talouden kautta maailmaa hahmottava – joskin myös innokas luonnossa liikkuja ja metsästäjä. Vaikka tiesin, ettei hän ole mikään tyhmä mies, silti yllätyin puhelinkeskustelustamme.

– Me emme voi jatkaa enää näin, luonnon kantokyky ei enää riitä. Maapallo on rajallinen resurssi, eikä se pysty elättämään näin tuhlailevaan ja holtittomaan elämäntapaan tottuneita ihmisiä. Me emme voi enää  tavoitella jatkuvaa talouskasvua, hän paasasi ja ennusti, että maapallon kantokyvyn ylittyessä myös ihmispopulaatio romahtaa tavalla tai toisella – joko koronan kaltaisen pandemian tai jonkin muun syyn vuoksi. Ja hyvä niin, hän päätti.

– Sinähän olet melko linkolalainen ajatuksiltasi, totesin.

Yllätyksekseni hän myönsi tämänkin. Hän ei edes provosoitunut, vaikka yritin kaivaa hänestä esiin piinkovaa porvaria:

– Eräs poliitikko väitti vastikään kolumnissaan, että markkinavoimat hoitavat myös ilmastokriisin ja muut ympäristöongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Hän ei ajatellut näin. Olimme molemmat samaa mieltä siitä, että jotain muuta olisi tapahduttava.

Tiede-lehteen monta ansiokasta artikkelia kirjoittanut Jani Kaaro toteaa Ylen verkkosivuilla julkaistussa kolumnissaan, että energiatalouden vihreään siirtymään kätkeytyy monia sudenkuoppia. Jos tuulivoimaa ja aurinkopaneeleja rakennetaan yhä kiihtyvämpää tahtia, siihen tarvitaan valtavat määrät harvinaisia maametalleja ja muita kaivannaistuotteita. Kasvava kaivosteollisuus on jo aiheuttanut valtavia ympäristötuhoja. Lopuksi hän toteaa, että olisi olemassa myös toisenlainen tie:

– Sellainen, joka oli muodissa silloin, kun itse sain ympäristöherätyksen. Se meni niin, että materiaalista kulutusta pitäisi vähentää ja että voisi elää pienemmin ja hitaammin ja niukemmin. Onkohan EU:n ilmastopaketissa tästä oma lukunsa? Vai voiko tällaista vakavissaan edes ehdottaa talousjärjestelmässä, jossa jokaisena uutena vuotena on myytävä enemmän tavaraa kuin edellisenä vuotena tai ollaan taantumassa?

Joka vuosi aikaistuu se päivä, jolloin maapallon vuotuiset resurssit on käytetty. Viime vuonna tuo päivä oli koronan takia vasta 22. elokuuta, mutta tänä vuonna se siirtynyt takaisin entiselle paikalleen 29. heinäkuuta. Näillä elämäntavoilla ja kulutuksella tarvitsisimme jo 1,7 maapalloa kattaaksemme käyttämämme resurssit. Takavuosina laskettiin, että nykyiselle ihmispopulaatiolle riittäisi yksi Tellus, jos kulutustottumuksemme olisivat samanlaiset kuin 70-luvulla. Ei elämä silloinkaan surkeaa ollut. Mutta riittäisikö se enää, meille ja maapallolle?

Heli Rintalaheli.rintala@rantalakeus.fi