Elämme parhaillaan kulttuurin ja tapahtumien kuuminta sesonkia. Heinäkuussa tapahtuu Suomen kamaralla yhdessä viikonlopussa enemmän kuin koko kuukaudessa marraskuun hämärissä. Joka kunnassa ja kylässä on omat tapahtumansa, ja vaivana on lähinnä runsaudenpula.
Kun takavuosina elätin itseni toimittajan työllä, olivat heinäkuun viikonloput tiukkoja puristuksia.
Tyypillisesti lauantaina sai käydä juttukeikalla neljässä tapahtumassa. Sunnuntait olivat hiukan hiljaisempia, mutta kyllä niillekin pari keikkaa riitti. Kun jutut piti vielä kirjoittaakin seuraavan päivän lehteen, kertyi päiville pituutta. Hirveästi ei ehtinyt kesätapahtumista nauttia, mutta tarjonnan runsaus ja kirjo tulivat kyllä esiin.
Suomalaiset ovat hyviä keksimään mitä kummallisimpia teemoja tapahtumilleen. Pitkän talven pimeinä hetkinä suomalainen mieli on kehitellyt ideoita eukonkannosta, pessimistipäivistä, suopotkupallosta tai vaikkapa pierun tai viikateniiton mm-kisoista. Osa suomalaisista omituisuuksista on noussut jopa kansainväliseen tietoisuuteen.
Älkääkä ymmärtäkö väärin – minusta tällainen omituisuus on pelkästään hyvästä.
Kulttuuri on elämän suola. Ilman ei voi olla, ja vaikka ei aktiivikäyttäjä olisikaan, tulee kulttuurin erilaisiin ilmentymiin törmänneeksi harva se päivä.
Kulttuuri ei ole vain korkeakulttuuria ja instituutioita. Se on ihmisten välistä vuorovaikutusta, uuden luomista, kommunikointia, henkisyyttä ja merkitysten synnyttämistä. Musiikkia ja kuvia on ihminen luonut jo aikojen aamuhämäristä, mikä kertoo siitä, että kyseessä on perustarve. Vaikka ruoka on pitänyt pyytää keihäin ja keräämällä, on aika ja paikka löytynyt sävelien ja kuvien kautta kommunikoinnille.
Oulu pyrkii Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2026. Jotkut pitävät hanketta höpötyksenä, koska Oulu ei ole mikään tunnettu kulttuurikaupunki. Tässä juuri on se pointti: nyt meillä on hyvä tilaisuus laajalla yhteistyöllä luoda uutta, parantaa alueen kulttuuritoimijoiden ja tapahtumien toimintaedellytyksiä, lisätä koko Oulun seudun vetovoimaa ja nostaa esiin helmiä niin Oulusta kuin lähikunnistakin. Jos onnistumme, tietää se seudun asukkaiden hyvinvoinnin kasvun lisäksi investointeja, työtä ja matkailutuloja.
Kuten kovin usein elämässä, tässäkin matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Siksi hanketta ei kannata teilata lähtötelineisiin.