Lapsena leikin toimittajaa. Tein lehtiä, ja koska omia uutisia ei juuri ollut, kopioin käsin kirjoituksia eri lähteistä. Kuvat piirsin itse ja voilá, käsissäni oli oma julkaisu. Journalistisin mittapuin lehteni ei varmasti ollut sieltä parhaasta päästä, mutta se oli varmasti innovatiivisella tavalla toteutettu.
Toimittajan ammatti ei kuitenkaan kiinnostanut. Päätin, että vielä joskus tilaan itselleni kaikki maailman lehdet. Yksi paikallislehti ja yksi maakuntalehti eivät riittäneet tyydyttämään tiedonjanoani. Halusin maailmalle ja koska se ei ollut silloin mahdollista, halusin maailman mahdollisimman lähelle itseäni.
Ja niin mailma tuli kuin tulikin lähelle, Internetin ansiosta. 1990-luvun puolivälin jälkeen sanastoni laajeni kattamaan käsitteet Altavista ja Netscape.
Yliopiston kellarikerroksesta löysin huoneen, jossa hieman Commodore 64:sta kehittyneemmät versiot hohtivat kelmeää valoa pimeään huoneeseen. Harjoittelin sähköpostien kirjoittamista. Meilaaminen oli hifistelijöiden hommaa niihin aikoihin.
Minulla oli myös matkalaukun kokoinen ”kännykkä”, jota en voinut viedä minnekään mukanani.
Kyllä, maailma oli globaali. Kommunikointi oli mahdollista kaikkialle ja kaikkialla.
Mutta miten kävi? Minusta tuli toimittaja, ja vieläpä paikallislehteen. Samaan aikaan, vähitellen, Connecting people alkoi osoittautua ehkä hieman ikäväksi kokemukseksi osalle ihmisistä. Muut olivatkin kovin erilaisia kuin me. Tavat olla, elää ja puhua eivät vastanneet toisiaan. Tietoa alkoi olla liikaa, eikä jaksanut enää ajatella.
Viitisentoista vuotta sitten, kun Internet ja kännykät olivat lyöneet itsensä läpi, ounasteltiin paikallisuuden palaavan vielä takaisin. Niin on käynyt, lähes yhdessä yössä. Maantiede ja reaalimaailma ovat palanneet takaisin määrittelemään olemassaoloamme ja todellisuuttamme. Rajat ovat nousseet takaisin sinne, missä niitä ei ole nähty vuosikymmeniin.
Paikallisuus voi siis hyvin – vahvemmin ja paremmin kuin aikoihin. Olemme osa isoa maailmaa ja samanaikaisesti sidottuja multaan.
Paikallinen ei ole enää yhdentekevää. Myös maailmankansalaisten maailma on muuttunut, heidän surffattuaan parikymmentä vuotta tiedon valtatiellä. Muutos on tapahtunut ehkä heidän huomaamattaan, sillä muutamaan hetkeen ei ole ollut tarvetta katsoa lähelle.
Nyt se lähelle katsomisen aika on käsillä. Ja siinä tehtävässä voi auttaa juuri paikallislehti.
Lukekaa ja katsokaa siis tästäkin lehdestä, miltä maa näyttää, Rantalakeuden näkökulmasta katsottuna.