Kolumni

Ko­me­roon koko vuo­dek­si

Tiedättehän Marttojen viisaan neuvon? Älä siivoa komeroita jouluksi.

Olen noudattanut tuota opetusta ansiokkaasti koko aikuiselämäni. Edellisen kerran olen siivonnut kaappeja jouluksi joskus vuoden 1986 kieppeillä.

Kun siivoamattomia joulua on kertynyt mittariin jo aika mukavasti, olen vähän alkanut ihmetellä, milloin komeroiden vuoro oikein tulee.

Komeroiden siivous ei saa ajoittua kesälomaan, sillä lomaa ei viisaampien mukaan kannata käyttää talon puunaamiseen. Talvi- tai syyslomallakaan ei voi siivota, koska ne vietetään yleensä matkoilla. Samoin yhä useampi viikonloppu vuodesta vierähtää matkoilla - milloin lapsuuden kodissa, milloin jossakin muualla.

Jos ihmisellä sattuu olemaan vielä vapaa-aikaa kuluttava ja reissuja lisäävä harrastus, kuten järjestötoiminta, niin komerot alkavat jäädä sinne to-do-listalla sadan tärkeimmän tehtävän ulkopuolelle.

Onneksi komerot eivät osaa puhua. Ne huutaisivat ja valittaisivat jatkuvasti kokemiaan laiminlyöntejä ja huomion puutetta.

Totta puhuen, ei komeroiden tarvitse edes puhua. Lopputulos on nähtävillä joka ikinen päivä. On ollut jo muutaman vuoden ajan.

Ehkä pitäisikin aloittaa taistelu pikkuhiljaa. Ottaa käsittelyyn yksi komero viikossa. Olen itse asiassa jo aloittanutkin. Vaatekomero sai kyytiä jo ennen joulua. Kassiin lensivät vaatteet, joita ei voi viedä kirpputorillekaan. Toiseen kassiin menivät kirpputorikamppeet.

Lopputuloksena pari tuntia kestäneen demonisen tyhjennyksen jälkeen oli siisti komero. Itse asiassa, se oli lähes tyhjä. Tajusin vanhan hokeman pitävän sittenkin paikkansa: minulla ei todellakaan ole mitään päälle pantavaa. Tajusin myös, että vihdoinkin minulla oli hyvä syy lähteä vaateostoksille.

Silti ympäri vuoden jatkuva kaappien siivous, vähän kerrallaan, ei sekään tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Jotenkin ongelman ratkaisu nimittäin vain siirtyy ja vaihtaa paikkaa. Autoni peräkontissa oli viikkojen ajan iso säkki lumppuja, joille etsin loppusijoituspaikkaa.

Kävi ilmi, ettei jätetekstiilejä kerätä missään.

Nyt mietin, kuinka paljon ihminen loppujen lopuksi tarvitsee riepuja lattioiden luuttuamiseen ja auton putsaamiseen. Aika vähän, ainakin tässä taloudessa. Mattojakaan en kudo, en todellakaan.

Ehkä siirränkin sen kassin komeron perälle. Siellä ainakin on nyt tilaa.

P.S. Kiitokset Sari Kilpimaalle ja muillekin yhteyttä ottaneille lukijoille! Sain hyviä vinkkejä vaatteiden kierrättämiseen kaikilta teiltä. Ilmeisesti muutamat vaateliikkeet, ainakin H&M ja KappAhl, keräävät Oulun alueella jätetekstiilejä. Niitä vastaan voi saada Sarin mukaan myös alennuskuponkeja.