Pääsiäisaika oli lapsena hurjan jännittävää. Kevään juhlaa vietettiin myös ihan eri tavalla kuin täällä lakeuksilla.
Virpojat eivät suinkaan olleet liikkeellä palmusunnuntaina, vaan vasta lankalauantaina. Lisäksi joka kylällä poltettiin kokko lauantai-illan päätteeksi.
Aikoinaan pääsiäiskokkojen tarkoituksena on ollut pahojen henkien karkottaminen, mutta omassa lapsuudessani valkealle kokoontuminen oli vaan mukava tapa viettää pääsiäistä. Omalla kotikylälläni poltettiin usein kylän yhteisen kokon lisäksi myös perheiden omia kokkoja.
Isälläni oli tapana hävittää kokossa turhia kamppeita vähän turhankin paljon. Joskus ihmettelin saisiko kokkoon kantaa vanhoja autonrenkaitakin, mutta 80-luvulla ympäristöasioiden kanssa ei oltu niin tarkkoja, vaikka syytä olisi ollut. Makkarat saimme sentään paistaa ennen renkaiden käryämistä.
Yleensä kokkoon kannettiin talven metsätöistä kerätyt oksat, latvat ja risut. Sytykkeenä oli heinäpaaleja.
Oman kokon polttamisen jälkeen kävimme joskus perheen kanssa niin sanotulla kokkoajelulla. Savuja nousi sieltä täältä.
Trulliksi valmistautuminen kesti päiviä. Hyvät pajunoksat kartoitettiin lähistöltä hyvissä ajoin. Niiden koristeleminen oli tietysti yksi osa pääsiäistä.
Trulliksi maskeeraamisen hoiti usein isosiskoni. Äiti etsi pikkusiskolleni ja minulle vanhoja hameita, esiliinoja ja puseroita. Päähän sidottiin huivi – tietysti solmu leuan alle, kuten vanha tapa oli. Käteen saimme vanhat kuparipannut.
Harva kyläläisistä oli varustautunut makeisilla virpojia varten kuten nykyisin on tapana. Palkaksi saimme pääosin kolikoita ja pullaa. Joskus pari suklaamunaa. Pääosin tuoreeksi ja terveeksi viuhtomiseen suhtauduttiin positiivisesti. Kahdessa talossa emme käyneet – niihin olimme joskus erehtyneet ja saaneet lähtöpassit. Toisessa pikkuvirpojista ei pidetty uskonnollisen vakaumuksen vuoksi ja toisessa poliittisista syistä.
Trulli- ja pääsiäiskokkoperinne elää pääsääntöisesti pienellä kaistaleella Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaata edelleen vahvana. Vaikka en pitkään aikaan ole päässyt kotipuolessa viettämään pääsiäislauantain iltaa, jatkuu tapa mökkirannassa Keski-Suomessa. Siellä naapurin juhannuskokon polttelijat saavat oppia talvisen risukasan polttamisesta.
Mitenkäs lakeuden alueella? Moniko kokkoalueelta tänne muuttanut on tuonut kokkoperinteen mukanaan? Lakeuksille perinne sopisi myös siksi, että eri puolilla palavat pääsiäiskokot näyttäisivät aika upealta aavassa peltomaisemassa.
Kokeilkaas!