Kaunokirjoitus on kohta historiaa. Peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa kyllä halutaan opettaa lapsia kirjoittamaan, mutta mieluummin tekstaten. Kaunokirjoituksen sijaan halutaan opettaa naperoille näppäilytaitoja. Tosin tällä hetkellä näyttää siltä, että näppäilytaidot ovat jo 2-vuotiaana hallussa.
En tiedä, mitä opettajat ajattelevat uudistuksesta. Ovatkohan he kenties niin kärsimättömiä, etteivät enää jaksa opettaa lapsille kaunokirjoitusta? Siis lähes yhtä kärsimättömiä kuin opettamansa lapset.
Opetussuunnitelma antaa mahdollisuuden edelleen opettaa kaunokirjoitusta, mutta sitä ei edellytetä. Käytännössä se johtaa kaunokirjoituksesta luopumiseen.
Muutakin opetettavaa riittää, sillä kaikilla on selkeä käsitys siitä, mitä kouluissa pitäisi tehdä. Ja kun sekalaisten vaatimusten pohjalta laadittu opetussuunnitelma on valmis, koulujen karu tehtävä on hypätä.
Mihin on kiire? Kaunokirjoituksen unohtaminen näppäilytaitojen nimissä on nimittäin karhunpalvelus lapsille. Kirjoittamisen opettelu ei ole pelkkää kirjoittamisen opettelua. Se kehittää käden ja silmän koordinaatiota. Käsin kirjoittaminen laittaa aivot työskentelemään eri tavalla kuin näppäileminen.
Kaunokirjoituksen opettelu kysyy myös kärsivällisyyttä, sekä opettajalta että oppilaalta. Oppilaalle ei tee pahaa huomata, että oppiakseen uuden taidon on sitä on harjoiteltava. Aivotutkijoiden mukaan käsin kirjoitetut asiat muistetaan paremmin kuin koneella kirjoitetut.
Suomi on yksi harvoista maista Euroopassa, jossa kaunokirjoituksesta halutaan luopua. Saattaapa olla jopa ainoa. Ainakin Saksassa on jo ihmetelty Suomessa valittua linjaa. Ranskalaiset saattaisivat pitää päätöstä jopa moukkamaisena.
Onkohan kukaan miettinyt sitä, että näppäillen ei tehdä vaikutusta eurooppalaisiin kollegoihin, kun nuoret siirtyvät työelämään? Kun suomalainen yrittää markkinoida tuotteitaan Eurooppaan ja osaa juuri ja juuri kirjoittaa nimensä paperiin haparoivin harakanvarpain, niin onkohan vaikutelma vakuuttava?
Kenties maahamme ei enää halutakaan kasvattaa aikuisia, jotka olisivat sivistyneitä, kärsivällisiä ja taitavia maailmankansalaisia. Kenties meillä ei ole enää taitoa edes opettaa sellaisia aikuisia. Kenties meillä on kohta käsissämme ikäluokka, joka ei todellakaan osaa muuta kuin näppäillä.
Näppäilevä ikäluokka osaa tehdä vain suorittavaa työtä. Ajatuspuolen hoitaa päättäjien eliitti, ja sekin heikoin eväin.
Platonin ajatus valtiosta, jossa ihmiset oli jaettu kolmeen kastiin, ei enää ole kaukana toteutumisesta. Työläiset saivat omistaa, mutta heitä ei hyväksytty politiikkaan. Alemmat vartijat toteuttivat omia ohjeitaan ja hoitivat valtion hallintotehtäviä. Ja lopulta ylemmät vartijat olivat valtion johtajia, filosofeja, joiden kouluttaminen ja löytäminen oli yksi valtion oleellisimpia toiminnan tavoitteita.
Se valtio ei muuten ollut demokratia.