Meitä oli parikymmentä oppilasta, kaksi opettajaa ja keittäjä-talonmies.
Opetusympäristönä oli vuonna 1925 rakennettu hirsikoulu, jonka pihalla ulkorakennus ja hirsinen, aikoinaan opettajalle rakennettu sauna. Opinahjon ympärillä oli vajaan kilometrin mittainen valaistu latu ja vieressä urheilunurmi, mikä toimitti kentän virkaa.
Ensimmäistä koulupäivääni en saa millään mieleeni, mutta muutoin alakouluvuosista on kertynyt paljon muistoja – hyviä ja niitä ajan kultaamia.
Opetus oli perinteistä. Opettajapariskunnasta Elsa opetti alaluokkia, Teuvo yläluokkia. Jälkimmäisellä oli päällään aina puku, liivi ja kravatti. Puukäsityöntunnilla asu vaihtoi ruskeaan haalariin, liikuntatunnilla verkkareihin. Olen joskus todennut, että opettajan pukeutuminen oli jo niin iso auktoriteetti, ettei kapinointi käynyt edes mielessä.
Noh, olin kait myös kiltti poika.
Aamu alkoi kellonsoitolla. Se oli jo sähköistetty. Pirinä sai meidät nopeasti järjestäytymään riviin ulko-oven eteen. Yläluokan opettaja avasi oven.
– Good morning! Around the school, please!
Ja me juoksimme. Nykyisin opettaja taitaisi saada moisesta vakavan varoituksen, mutta itse en nähnyt silloin enkä tänään aamuspurtissa mitään pahaa. Yksikään oppilas ei haukotellut ensimmäisellä tunnilla.
Joskus juoksimme kaksi, kolmekin kertaa ympäri.
Kesäisin pelasimme aina nelimaalia. Se oli kuningaslaji! Paljon mukavampaa kuin pesäpallo tai jalkapallo. Teknisen työn tunnilla teimme omat mailat.
Talviurheilu sen sijaan oli ankeampaa. Ainoa asia mikä alaluokilta on jäänyt harmittamaan, on opetusmetodien aiheuttama nuiva suhtautuminen hiihtoon. En välitä sivakoinnista vieläkään, sillä koulutalvina se oli omassa pyhässä luokituksessaan.
Kouluvuodet pienessä kyläkoulussa olivat turvalliset. Eri-ikäiset oppilaat leikkivät toistensa kanssa. Opetusvälineet eivät olleet moderneimpia: taisimme saada koululle pianonkin vasta ollessani viimeisillä luokilla, sitä ennen opettaja säesti harmoonilla. Se ei kuitenkaan laulua haitannut.
Kiitos Elsa ja Teuvo: minulla oli hyvä koulu.
Olen työni puolesta vieraillut kouluilla, missä opetusmetodit ja tavarat ovat uusinta uutta. Pölyttyneet ajatukset oppimisesta on lakaistu maton alle ja mietitty koulunkäynti uusiksi. Hyvä niin – kaikkea 80-luvulla toistettua ei tarvitse enää käyttää. Vaikka omat kouluvuodet opettivat minua tarpeeksi ja oikealla tavalla, voidaan nykypäivänä esimerkiksi teknologiaa hyödyntää eri tavalla. Alakouluvuosina olin kerran kosketuksissa tietokoneen kanssa.
Hyvä oppimisympäristö syntyy ennen kaikkea yhteisöstä, luovasta ja monipuolisesta ajattelusta sekä hyvästä fiiliksestä.
Ensi viikolla koululaiset aloittavat puurtamisensa. Toivottavasti lukuvuosi on kaikilla onnistumisia, oppimisen iloa ja ystävyyttä täynnä. Myös opettajilla!