Edellisestä jääkiekkopelistä ehtikin kulua jo useampi vuosi. Taisi reissu liittyä 1990-luvulle, jolloin ei Kärpillä ihan niin vahvasti mennyt. Olisiko ollut divisioona-aikaa?
Muistikuvat Raksilan hallista ovat hatarat.
Kylmää kyllä oli. Niin lämpimiä vaatteita ei löytynyt, etteikö olisi palellut.
Vähän oli tylsääkin. Yleisö oli ankeaa ja tuomaria haukuttiin isoon ääneen. Ilma oli sakeana kirosanoista. Joku huusi takana niin kovasti, että ottelun jälkeen päätä särki. Käytävillä lemusi makkara ja oluttahrat täpilittivät betonia.
Kaveri ihmetteli jälkeenpäin, miten olinkaan erehtynyt menemään otteluun.
– Sellaiseen väkivaltapeliin menit!
Niinpä menin, sillä seurueeseen kuului myös vankkoja Kärppä-faneja. Juuri niitä, joiden mielestä joukkueen kannattaminen oli kunnia-asia vähän huonompinakin aikoina. Perinne, jota ei sopinut katkaista.
Parissakymmenessä vuodessa Kärppä-elämä mennyt eteenpäin. Huikeasti.
Hallissa istuessa jälleen tuli nimittäin seurattua kaikkea muutakin kuin itse urheilusuoritusta. Mainospaikkojen määrää. Kameratyöskentelyä – sitähän ei siis ollut lainkaan vielä 1990-luvulla. Ravintoloiden toimintaa. Kaikki se oli ammattimaisesti toteutettua ja tehokasta.
Suurin muutos näkyi katsomossa. Penkit olivat lähes täynnä. Tuomaria ei parjattu nuijaksi minuutin välein. Kannattajat ja katsojat käyttäytyivät suorastaan pelottavan asiallisesti. Käytävät olivat tällä kertaa siistit, sillä juomat pysyivät anniskelualueella.
Ja itse peli oli sekin oli jännittävä, vaikka voittoa kotijoukkueelle ei tullutkaan.
Kotona tajusin seuranneeni viihdettä, ja vaihteeksi livenä. Päätäkään ei särkenyt.
Ennakkoluuloja on hyvä murtaa, aina aika ajoin. Ehkä niitäkin on edelleen, jotka käyvät jääkiekkopeleissä tappeluiden takia. Ehkä niitäkin on, jotka näkevät jääkiekkoilussa vain sen väkivaltaisuuden.
Itse aloin katsella ympärilleni uusin silmin. Mietin, mitä Oulu tai itse asiassa koko Pohjois-Suomi olisi ilman omaa joukkuetta. Käytävillä ihmisistä huokui hiljainen ylpeys, ja se oli yhteisesti jaettu kokemus, jokaisen taustasta riippumatta.
Että kovista vuosista selvittiin, ja edelleen Kärppiä kannatetaan.
Nenäänsä voi nyrpistellä, mutta sitä ennen kannattaa käydä katsomassa ja kokeilemassa, jääkiekkoakin. Saattaa oppia, että voitto ei sittenkään ole pääasia.