Vuoden ihanin aika on jälleen käsillä! On valoa, linnunlaulua, veden solinaa ja kaiken kasvun käynnistymistä. Kevät etenee päivä päivältä.
Muistini toi mieleeni hetken 2.6.1964 kello 03 aamuyöllä. Palasin” Sveamamman” mailta piikomisvuoden päätteeksi seitsentoista kesäisenä ja monta tuokiota ja kokemusta rikkaampana. Seisoin pitkän matkan uuvuttamana kotini kujansuussa pienten kassieni kanssa.
Aurinko oli noussut, ihana kesäaamu näytti heleimmän puolensa, lintujen konsertti oli korvia huumaava ja kukkivien tuomien tuoksu täytti ilman. Viivyin siellä tovin ja tuloni tietysti herätti koko kotiväen. Oli ihmeen hyvä tulla kotiin!
Alkuhässäkän mentyä äitini muisti yhtäkkiä, että minua tultaisiin hakemaan metsänkylvöön kello seitsemältä aamulla. Oli nimittäin ohimennen maininnut metsänhoitajalle minun tulostani. Kotoa ei löytynyt yhtään kumisaapasparia, jossa ei olisi ollut reikää. No, ajattelin, että ostan sitten ensi tilistä uudet saappaat. Mitä se nyt kesällä haittaa, vaikka onkin vähän vettä kengässä! V
ietin kolme seuraavaa viikkoa yksin metsässä, keskellä sitä rauhaa, kauneutta ja uutta vihreää kasvua! Olipa se hienoa kaiken sen kaupunkikokemisen jälkeen!
Pian saamme taas uudet marjat, sienet ja muut maan antimet. Osaisimmepa arvostaa tämän hienon ja puhtaan maan aarteita. Marjamme ovat vitamiinipommeja, hyvän makuisia ja täynnä flavonoideja ja kivennäisaineita. Toisin on tuontihedelmissä, jotka poimitaan raakoina, kuljetetaan toiselta puolen maailmaa ja vielä säteilytetään säilyvyyden varmistamiseksi. Kotimaisen tuotannon viljat, vihannekset, perunat ynnä muuta ovat huippuluokkaa. Kotimainen liha on eettisesti ja puhtaasti tuotettua ja puhtaista vesistä pyydetty kala on maukasta ja terveellistä.
Tuntuu vain pahalta seurata, kuinka tuottajien toimintaa vaikeutetaan ja saadaan heidän elinkeinonsa ja tulevaisuutensa kyseenalaiseksi. Mitä meillä sitten enää on, jos kotimainen tuotanto loppuu?
Alan on vallannut suuruuden harha. Kaiken täytyy olla niin valtavaa ja laajaa ja sittenkään se ei riitä. Eipä käy kateeksi ihmisiä, jotka alkutuotannosta repivät elantonsa. Tuet myöhästyy, lainat erääntyvät, eikä uusiin investointeihin ole uskoa eikä rahaa.
Toivottavasti tuleva satokausi paranee edellisestä ja kesästä tulee lämmin ja kaunis. Tarvitsemme aurinkoa ja sen mukanaan tuomaa energiaa. Se vähentää myös apatiaa ja antaa uskoa taas parempaan! Sitä odotellessa hyvää kesää kaikille!