Ennen vanhaan ihmiset pakenivat ympäröivää maailmaa uppoutumalla kaunokirjallisuuteen. Jos he taasen halusivat tietoa, luettiin sanomalehtiä tai tietokirjallisuutta. Valinnan vapautta ei juuri ollut, mutta toisaalta, eivät sen ajan aikalaiset sitä juuri vaatineetkaan. Jos lähettyvillä oli kirjasto, olit onnekas tai sitten kuuluit kansankunnan kermaan, sivistyneistöön. Heille oli tarjolla lukuseuroja ja kirjastopalveluja Suomessa jo yli 400 vuotta sitten, ennen kuin ensimmäinen kaikille yleinen kirjasto avattiin Vaasassa vuonna 1794.
Televisio tuli Suomeen noin kuusikymmentä vuotta sitten. Eli sekin hyvissä ajoin ennen minua. Isovanhempieni kertoman mukaan telkkareita oli aluksi vain harvoilla ja ohjelmia keräännyttiin katsomaan koko naapuruston kanssa. Kun itse näin tuon taikalaatikon ensi kertaa, olin jo tarpeeksi ”vanha” taapero ymmärtääkseni sen toimintaperiaatteet. Ymmärsin myös, että kanavia oli kaksi mistä valita. Ohjelmat tosin alkoivat vasta alkuillasta ja hyvänyön toivotusten kautta virityskuvaan päästiin jo hyvissä ajoin ennen puolta yötä. Sanonta ”katsotaan telkkari tyhjäksi” peräisin lienee näiltä tv:n alkuajoilta.
Nykyään kanssaihmisiä torjutaan niin ikään ruutua tuijottamalla. Keskiverto Matti Meikäläinen viettää päivässä yli seitsemän tuntia eri medioiden parissa eli kaiken sen ajan mitä keskiverto-Matti on hereillä. Tuosta ajasta valtaosa, 90 prosenttia, on sähköistä eli TV:n katselua, radion kuuntelua tai netin käyttöä. Iso ero löytyy eri ikäryhmien välillä: nuorista iso osa on läpi vuorokauden jatkuvasti ”online”, vanhemmilla (50+) taas TV:n rooli illassa on kiistaton.
Ajatelkaapa jos tuosta vapaa-ajalla käytetystä ruutuajasta saisi enemmän irti! Vai onko niin, että raskaan työpäivän jälkeen ei vain panokset riitä mihinkään merkitykselliseen? Toki pitää levätä, mutta löytyisikö muita keinoja?
Älylaitteet, joita meillä kaikilla on kaapit väärällään, vievät ajatuksemme aiheesta toiseen silmänräpäyksessä ja tuhoavat keskittymiskykymme saapumisilmoitus kerrallaan. Sovellukset mukautuvat mieltymystemme mukaisiksi ja näemme ympäröivästä maailmasta yhä vain pienemmän palan. Yksityisyytesi olet luovuttanut sosiaaliselle medialle ilmaiseksi jo ajat sitten ja ehkä ihmettelet, kuinka sinulle näytetään juuri sen firman mainoksia, joista mainitsit kaverillesi pari päivää sitten puhelimessa.
Jotenkin tämän nykymenon voisin hyväksyä, jos mediaan käytetystä ajasta suurempi osa olisi jotakin muuta kuin viihdekäyttöä. Totuus kuitenkin on, että ihmiset haluavat avata telkkarin tai mennä nettiin heittääkseen aivonsa narikkaan. Enemmistö ihmisistä on siis aika aivotonta suurimmaksi osaksi aikaa. Väittämä: ihminen käyttää vain muutamia prosentteja aivokapasiteetistaan tuntuu tässä valossa ihan järkeenkäyvältä. Yritetään kuitenkin muistaa, että elämän parhaat asiat eivät tapahdu ruutua tuijottamalla!