Kolumni

Keskisen Iida kannustaa arvioimaan muutoksen keskellä omia ajatusmalleja: "Asiat, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan, voi karsia pois"

Tulevaisuus näyttäytyy käsillä olevan poikkeustilanteen vuoksi monin tavoin arvaamattomana, sillä pandemian laajamittaiset seuraukset ovat vielä pitkälti epävarmat.

Mitä tapahtuu julkisen talouden kestävyysvajeelle tai työttömyyslukemille Suomessa? Onko edessä globaalin talousjärjestelmän musertava taantuma, vaiko kenties sarja poliittisia konflikteja? Maailman megatrendit, kuten globalisaatio ja räjähdysmäinen väestönkasvu, indikoi, että koronan kaltaiset pandemiat ja muut globaalit kriisit tulevat edelleen yleistymään tulevaisuudessa. Syytä huoleen tuntuu siis olevan.

Todellisuudessa tulevaisuus ei kuitenkaan ole sen epävarmempi nyt kuin aikaisemminkaan. Epävarmuus on tulevaisuuden perusolemus, jatkuva tila. Nyt tuo epävarmuus on yksinkertaisesti manifestoitunut ja jättänyt jälkensä ihmiskuntaan – ja me kaikki olemme siitä muka yllättyneitä. Tulevaisuus on perin pohjin epävarma, eikä kriiseiltä voida välttyä.

Siksi on tärkeää, että meistä jokainen oppii uuden tavan asennoitua siihen väistämättömyyteen, että elämä siunaa meitä toistuvilla vitsauksilla ja mielipuolisuudella.

Vaikka poliittisten ratkaisujen tekeminen on avainasemassa globaalien kriisien ratkaisemisessa, myös yksittäisten ihmisten täytyy osata uudelleenasennoitua. Produktiivisen suhtautumistavan löytäminen kuhunkin vallitsevaan tilanteeseen on ensiarvoinen taito, jotta osaisimme adaptoitua ja löytää tasapainoa kaaoksenomaisissa olosuhteissa.

Virus on kohdellut eri tilanteissa olevia ihmisiä eri tavoin. Ongelmat, joita korona on voinut aiheuttaa itse kullekin niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin mielenterveydellisestikin, vaihtelevat suuresti.

Ne eivät ole myöskään jakautuneet oikeudenmukaisesti tai reilusti, ja olisikin kohtuutonta odottaa COVID-19 -virukselta sellaista laskelmointikykyä.

Uudelleenasennoituminen kriiseihin ei missään nimessä tarkoita kärsimyksen sivuuttamista tai sen vähättelemistä. Avainasemassa on kuitenkin kärsimyksen hyväksyminen väistämättömänä osana olemassaoloa.

Jo pelkkä tuo hyväksyntä voi tarjota elämään aivan uuden, luottavaisemman näkökulman.

Omalta osaltaan kriisitilanne tarjoaa erinomaisen pohjan juuri tällaiselle todellisuuden aavistelulle. Osa meistä on erossa itselleen tärkeistä ihmisistä, samalla kun osalle asuinkumppaneiden ja perheen jatkuva läsnäolo näyttäytyy pikemminkin stressiä aiheuttavana tekijänä. Myös muut arkielämän asiat, kuten työt tai harrastukset, ovat voineet muuttaa muotoaan.

Muutoksen keskellä on optimaalinen aika uudelleenarvioida esimerkiksi omia ajatusmallejaan tai vaikkapa ihmissuhteitaan; miten niitä voisi kehittää ja mille niistä et välttämättä anna niiden ansaitsemaa arvoa? Toisaalta myös kaikki sellaiset asiat, jotka eivät enää palvele tarkoitustaan, voi hiljalleen karsia pois.

Sille, mitä tapahtuu maailmanpolitiikassa ja -taloudessa, tuskin voimme yksilöinä mitään. Jonkinlainen hakuna matata -asenne lienee siis paikallaan. Koronan vaikutukset ravistelevat monia elämänalueita, mutta jokaisen henkilökohtainen paketti pysyy parhaiten kasassa, kun keskittyy ennen kaikkea oman hyvinvointinsa vaalimiseen.

Kriisitilanne on antanut meille kaikille mahdollisuuden pysähtyä modernin elämän hullun hektisyyden keskellä, joten hyödyntäkäämme tämä tilaisuus. Jokaiselle se voi tarkoittaa jotain hieman erilaista, mutta ydinajatuksena on, että pidämme huolta itsestämme henkisesti ja fyysisesti voidaksemme kohdata hullun tulevaisuuden vahvoina ja luottavaisin mielin.

Iida Keskinen

Kirjoittaja on liminkalainen opiskelija.