Yksi elämäni parhaista kesälomista päättyi viime viikon alussa. Ja toisin kuin tavallisesti, nyt kesälomallani ehdin tekemään kaikenlaista.
Kävin Helsingissä kirjamessuilla, mistä olen haaveillut kohta kymmenen vuotta. Kävin myös Luulajassa pikaisella syyslomalla, eikä ohjelmassa ollut mitään muuta kuin rentoutumista ja ravintoloihin tutustumista.
Pääasiallisesti loma meni kuitenkin tyhjää tehdessä ja tulevaa suunnitellessa. Ehkä siksi loma tuntuikin lomalta. Yleensä kesälomalle nimittäin ahtaa niin paljon touhua ja tekemistä, ettei välissä ennätä kunnolla edes hengittää. Pakko on, koska muulloin ei ehdi.
Hetkinen kesää talven keskellä oli paikallaan, mutta jouluun on enää viisi viikkoa. Se ajatus tuntuu hyvältä.
Kurvatessani takaisin töihin Limingan keskustaan sydän sykähti mukavasti. Näin jo kauas kuntakeskustaan viritellyt jouluvalot. Niitä oli paljon, ja olivatpa muuten ensimmäiset näkemäni jouluvalot.
Ehkä Liminka on kuin onkin alueemme jouluisin kunta, sillä yleensä jouluvaloja ei juuri näy katukuvassa vielä marraskuun alussa. (Tosin poikkeuksen muodostavat ne innokkaat jouluihmiset, jotka virittelevät adventtitähdet ikkunaan jo kaksi kuukautta ennen juhlaa.)
Kotona jouluvaloja ei kuitenkaan vielä ole. Voi olla, ettei myöskään tule. Vuosi vuodelta jouluvalmistelut ovat käyneet vähäisemmäksi.
Yksi asia on kuitenkin lisääntynyt – joulumusiikin kuuntelu. Olen intohimoinen jouluradion kuuntelija. Kun kanava avautui kuulijoille netissä, käänsin sen heti päälle. Marraskuussa olen onneksi saanut kuunnella työmatkoillakin.
Autokyytini taitaisikin olla monelle ihmiselle henkilökohtainen helvetti, varsinkin näin joulun alla. Voin hyvinkin kuvitella takapenkilleni istumaan joukon joulumusiikin vihaajia, jotka joutuisivat kuuntelemaan tiptappia sappi kiehuen.
Minulle joululaulut toimivat kuitenkin rauhoittavana tekijänä. Jouluyö, juhlayö saa varsin leppeälle tuulelle, vaikka liikenteessä olisi kuinka paljon huonoja kuskeja.
Kuinka kukaan voi olla huonolla tuulella joululauluja kuunnellessaan?
Yksi elämäni parhaimpia jouluaikoja oli pari vuotta sitten. Silloin itse asiassa löysin juuri jouluradion. Jouluvalmistelut jäivät sinä vuonna täysin tekemättä, mutta silti joulumieltä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
En ehkä ehdi leipoa pipareita, paistaa lanttulaatikoita, saati lähettää joulukortteja, mutta aina on aikaa kuunnella musiikkia. Siitä pidän huolen.
Vähät siitä, että tällä viikolla vesi tippuu räystäistä. Meikäläisen korvien välissä on täysi talvi.