On helteinen alkukesän perjantai-ilta. Nuorten kesänaloitusbileet Kempele Akatemialla ovat käynnissä. Ohjelmassa on yökahvilaa ja esiintyjänä räp-artisti PALMI.
Ovella työntekijät ovat vastassa ja toivottavat tervetulleeksi. Vanhasta tottumuksesta nuoret jättävät kengät ja reput eteiseen ja kirjoittavat oman nimensä vieraskirjaan. Paikalla on useita nuorisotyönohjaajia juttelemassa nuorten kanssa ja valvomassa järjestystä. Tiloja tulee kunnioittaa, samoin muita kävijöitä.
Akatemian yökahvilat ovat kunnan nuorisopalveluiden ja seurakunnan nuorisotyön tiiviistä yhteistyötä. Ne ovat saaneet suuren suosion nuorten keskuudessa ja parhaimpina iltoina kävijöitä on ollut yli kahdensadan.
Nuoruus on oman paikan etsimisen aikaa. On tärkeää, että tarjolla on tiloja, joissa nuoret voivat turvallisesti kokoontua. Vanha pappila oli pitkään nuorten oma paikka seurakunnassa. Vuosien varrella se tuli tutuksi lähes kaikille kempeleläisille nuorille. Rippikoulut, yökahvilat ja nuortenillat kutsuivat astumaan sisään ja etsimään omaa paikkaa – sieltä sen moni löysikin. Valitettavan tulipalon jälkeen en ole ainoa, joka on tuntenut kylmiä väreitä hiiltyneiden hirsien ja romahtaneen katon äärellä. Viime kuukausien aikana moni vanhan pappilan kävijä on pysähtynyt muistelemaan omaa rippikouluaan ja nuoruutensa vaiheita pappilassa. Muistot menneiden vuosien merkittävistä hetkistä on täytynyt käydä läpi uudestaan.
Vanha pappila ei ollut pelkkä rakennus. Se oli merkkinä perinteistä, jatkuvuudesta ja yhteisöllisyydestä.
Tänä iltana väkimäärä ei yllä huippulukemiin, mutta menoa se ei haittaa. PALMI haastaa nuoria tulemaan lähemmäksi ja räppää:
”Aina vaikka ei oo helppoo,
mä haluun sulle kertoo:
jokainen päivä on tärkee,
et luovuttaa saa.”
Osa nuorista uskaltautuu lähemmäksi, osa jää seuraamaan salin takaosasta ja osa löytää paikkansa kahvilan puolelta – kaikki saavat itse ottaa oman paikkansa. Tänään se itselle sopiva ja oikea paikka on juuri tässä.