Kolumni

Katja Hän­ni­nen jatkaa Uni­pe­rin ruo­ti­mis­ta: "Us­kom­me, että so­peu­tu­mi­nen muut­tu­vaan maail­maan omasta tah­dos­ta, eikä pakon edessä, antaa aikaa tehdä har­kit­tu­ja pää­tök­siä pa­niik­ki­rat­kai­su­jen sijaan"

-
Kuva: Vesa Joensuu
Eduskunnasta

Olemme kauhulla joutuneet viime aikoina seuraamaan Saksan suurimman kaasunmyyjän Uniperin taloudellisen tilanteen heikkenemistä. Maakaasun hinta kallistui jo viime vuonna, mutta tänä kesänä Venäjä ensin vähensi edullisen maakaasun toimitusta Saksaan ja myöhemmin lopetti sen toimittamisen määräajaksi kokonaan.

Koska Uniper on Suomen valtion osittain omistaman Fortumin tytäryhtiö, oli uhkakuvana, että Uniperin vaikeudet kaatuisivat suomalaisten maksettaviksi. Vasemmiston lähtökohtana oli se, että ratkaisuja vaikeaan tilanteen hakiessa oli suomalaiset veronmaksajat pidettävä etusijalla, ja onneksi neuvottelujen kautta syntyneen kompromissin myötä täydellinen katastrofi vältettiin.

Vaikka kriisin akuutti vaihe ei ole tällä hetkellä Suomessa päällä, on muistettava, että tilanne ei voisi toistua. Uniperin ahdinko tuleekin liittää osaksi suurempaa kuvaa, jonka keskiössä on energiapolitiikan aktiivinen muuttaminen kestävämpään suuntaan.

Kestävyyden ensimmäinen ulottuvuus on ympäristöön ja ilmastoon liittyvät kysymykset. Uniper-kauppoja on kritisoitu moneen otteeseen erityisesti siksi, että yrityksen pääosin fossiilisiin polttoaineisiin, maakaasuun ja kivihiileen, nojaava toiminta ei edistä ilmastotavoitteita. Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä, ja tätä tavoitetta vastaan sotii valtio-omisteisen yhtiön tytäryhtiön kestämätön energiapolitiikka.

Hallituksen tulisikin harjoittaa aktiivista omistajaohjausta ja vaatia ilmastovastuuta Suomen markkinan lisäksi valtio-omisteisten yritysten kaikissa toimintamaissa.

Ympäristön ja ilmaston kannalta kestävien ratkaisujen lisäksi kestävyydellä tarkoitetaan myös kestävästi tuotettujen ratkaisujen löytämistä ilman autoritääristen hallintojen mukana olemista. Uniperin ostamisen uhkakuvista on puhuttu siitä saakka, kun kaupat tulivat julki vuonna 2017. Jo tällöin vasemmistoliitto nosti esiin kysymyksiä mahdollisista riskeistä ja esimerkiksi vaikutuksia suomalaiseen työllisyyteen ja talouteen.

Vasemmistoliitto on muutenkin pitänyt esillä Venäjä-riippuvuuden riskejä ja esimerkiksi vaatii kesäkuussa hyväksytyssä tavoiteohjelmassaan, että venäläisen kaasun tuonnista luovutaan välittömästi. Kun olemme riippuvuussuhteessa Venäjän kaltaisiin autoritäärisiin valtioihin, asetamme itsemme alttiiksi juuri tämän kaltaisille riskeille, jotka nyt ovat konkretisoitumassa Venäjän laitettua kaasuhanat kiinni.

Vaikka Uniperin tapauksessa onkin kyse kaasun viemisestä pääosin Saksaan, on valtio-omisteisen Fortumin tytäryhtiö Uniperiin voitava käyttää omistajaohjausta aktiivisten, parempien, valintojen tekemiseen. Kestävyyttä on se, että omistajaohjauksen seuraavista askelista keskusteltaessa pöydällä on irtautuminen venäläisestä fossiilienergiasta.

Vasemmistoliiton politiikan ytimessä 2020-luvulla on niin sanottu reilu vihreä siirtymä, jonka tavoitteena on turvata toimeentulo esimerkiksi niille, joiden toimeentulo on vaarassa ekologisempaan tuotantoon siirryttäessä.

Uskomme, että sopeutuminen muuttuvaan maailmaan omasta tahdosta, eikä pakon edessä, antaa aikaa tehdä harkittuja päätöksiä paniikkiratkaisujen sijaan. Näemme, että ennakoimalla ekologisia ja poliittisia kriisejä, päästään lopulta parempaan lopputulokseen.

Sama pätee myös Uniperin tapaukseen: kestämättömistä toimintamalleista on päästävä eroon ennen kuin ulkopuolinen pakote ajaa siihen, mikä lisää huoltovarmuutta ja edistää yhteiskunnan vakautta.

Katja Hänninen

Kansanedustaja, Vas.

Raahe