Leikkaan kylvömultapussin suun auki. Mullan huumaava tuoksu leijailee nenään. Pussin kyljestä luen, että tämä taimikasvatukseen erityisen hyvin soveltuva maa-aines on itse asiassa valmistettu vaaleasta kasvuturpeesta, johon on lisätty hiekkaa. Mielenkiintoista! Kouraisen pussista pehmoista multaa kouran täydeltä ja asettelen sitä pieniin turveruukkuihin. Lurautan vähän vettä perään.
Kylvöpuuhien ääreen on kerääntynyt myös jälkikasvuani kavereineen. Tartun siemenpussiin ja kippaan jokaiselle pienelle kämmenelle ohra ruohonsiemeniä. Kellertäviä jyväsiä on silmäiltävä hetki ennen kuin niitä raskii ripotella ruukun pohjalla odottavalle pedille. Sitten vielä peitteeksi kevyt kerros multaa ja varovainen liraus vettä. Sen jälkeen koko komeus kätketään muovikelmun suojiin. Voilà!
Pääsiäisruohon kasvattaminen on monessa perheessä jokavuotista hommaa – meilläkin aina silloin, kun en sitä unohda. Tänä vuonna muistin. Yhtenä herättäjänä toimi Tyrnävän puutarhatoiminnan kauden aloitus, jossa piipahdin menneellä viikolla. Ohjelmassa oli hajakylvöä ja taimikasvatuksen käynnistelyä. Oppi oli siinä määrin innostavaa, että minäkin päätin ryhtyä toimeen. Kurvasin juttukeikan jälkimainingeissa lähimarketiin ja latasin koriin kylvömultaa ja siemeniä. Tämän pääsiäisen alla kylvimme lasten kanssa ohraruohon lisäksi muutakin: kirsikkatomaattia, amppelitomaattia ja paprikaa.
En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, ja tämän vuoksi olen potenut usein huonoa omaatuntoa. Jopa huonekasvien hengissä pitäminen on minulle haasteellista, joten kasvien kasvattelu on tuntunut suunnilleen yhtä monimutkaiselta ja työläältä kuin rakettitiede.
Nyt olen lasteni kanssa jännän äärellä. Minulla saati sitten pienillä viljelijätovereillani ei ole aavistustakaan, miten tässä vielä käy. Mikäli kaikki menee hyvin, voi mullasta pilkistää joku päivä jotain vihreää. Pääsiäisruohossa todennäköisesti onnistumme, mutta mikä on muiden siementen kohtalo? Jäämme seuraamaan kasvun ihmettä malttamattomina ja varovaisen toiveikkaina.