Kä­si­työ­läis­ko­ti täynnä kaaria

Hiekkatien päässä Kempeleen Ketolanperän maalaismaisemassa kohoaa tiilirapattu rakennus, joka muistuttaa taloja Keski-Euroopassa. Se on kuitenkin uniikki yksilönsä, puuseppä Arto Haurun taidonnäyte.

Tien toisella puolella sijaitsevan vanhemman talon pihapiirissä loimuaa nuotio, etupihalla tepastelee kanoja ja ankkoja ja taustalla kiekuu kukko. Kun Hauru heittää aitaukseen kauraa, juoksee paikalle lauma lampaita.

Seitsemisen vuotta sitten Hauru osti paikan isältään. Nykyisen kodin parkkipaikkaakin pienempi tuhannen neliön tontti Oulunsalossa vaihtui kuuteen hehtaariin Kempeleessä. Tuosta alasta viisi hehtaaria on peltoa.

– Saimme rakennusoikeuden uudelle talolle sillä ehdolla, että elinkeinonamme on maatalous. Lampaista meillä ei ollut aiempaa kokemusta, mutta olemme pitäneet niistä kiinni.

Lihamyynnin Haurut aloittivat viime keväänä ja karitsoinnin määrä nousee koko ajan. Nyt pelloilla laiduntaa nelisenkymmentä suomenlammasta.

Hauru on rakentanut rukin ja hänen vaimonsa karstaa villaa. Nytkin Haurulla on yllään vaimon neuloma omien lampaiden villoista tehty pipo ja paita.

Perheen tulevan kodin, kaksikerroksisen talon rakentaminen alkoi vuonna 2019.

Hauru suunnitteli ja piirsi jokaisen talon 250 neliöstä. Hän osti kaivurin ja opetteli käyttämään sitä. Kivijalkaa ja sokkelia varten hän teki muotit ja hoiti valun. Sama mies muurasi ja rappasi talon perinteisellä kalkkilaastilla. Hän teki konesaumatun ruuvittoman katon ja katolle jalkarännit.

Koulutusta saati ammattia hänellä ei ole mihinkään edellä mainituista. Youtube-videoita katsomalla ja eri käsityöalojen kirjallisuutta lukemalla hän on opettanut itse itseään.

– Korkean koulutuksen sijaan olen aina tavoitellut kädentaitoja. Suhtaudun moneen asiaan uteliaasti.

Kun talo on joskus valmis, on Haurulla hallussaan useat käsityöläisyyden taidot. Oma koti toimii referenssinä osaamisesta.

Ja onhan projekti jo poikinut uusia urakoita: tällä hetkellä Hauru restauroi Limingan kirkkoa.

Yhdeksi talonrakentamisen työläimmäksi vaiheeksi Hauru nimeää seinien rappaamisen. Seinissä on paksu kolmikerroksinen rappaus, koristeellisten kasettien kohdalla laastia on jopa 40 millimetriä.

Sementitön tekniikka on ollut suosittu etenkin 1900-luvun alkupuolella.

– Laastia kului 30 000 kiloa. Tekeminen oli työlästä, mutta mukava opetella.

Laastin alle kätkeytyy 50 senttimetrin tiiliharkot, joiden sisäosasta suurin osa on ilmaa. Näin ilma pääsee kulkemaan ja talo hengittää.

– Sisäilma keskustelee harkon kanssa, ottaa kosteutta vastaan ja luovuttaa sitä takaisin. Eristeenä ilma toimii kuin villa. Kesällä talo pysyy viileänä ja talvella lämpimänä, Hauru esittelee.

Katso videolta, kun Hauru kertoo jaksamisestaan:

Hauru on kaarien ystävä. Viime kesänä hän sai valmiiksi 22 kaari-ikkunaa, jotka hän on työstänyt muoteista lähtien itse. Ikkunoita olisi voinut olla vähemmänkin, mutta rakentaja on tyytyväinen nykyiseen määrään.

– Kaari-ikkunat olivat puusepän ammattiani vastaava projekti, jossa kesti täydet kaksi ja puoli kuukautta. Pelkästään purua ja lastua syntyi 20 jätesäkillistä.

Koska Hauru rahoittaa perheensä tulevan kodin kirvesmiehen työllä, ei varallisuutta ole rajattomasti. Siksi on tehtävä päätöksiä käytettävistä materiaaleista.

– Ikkunoita ei ole pinnoitettu umpitammella vaan valkotammella. Sisällä on hyvänlaatuista Lapin honkaa. Hongassa on tervaa ja se on tiheäsyinen eli kestävä puulaji.

Hauru onkin valinnut materiaalit, jotka kestävät aikaa. Pihan 50-neliöisen hirsirakennuksen kehän puuseppä on itse veistänyt.

Hirret antavat suojakatoksen kahdelle autolle. Toisesta päästä rakennusta löytyvät saunatilat, jotka Hauru halusi kovan kosteuskuorman vuoksi erilliseen rakennukseen.

Tupa, vessa, pukuhuone, pesuhuone ja ympyrän muotoinen sauna. Kulmaikkunasta avautuu maisema lammaslaitumelle.

Aikaa pitäisi kestää myös rakennuksen puuliitoksilla toisiinsa kiinnitetyt rakenteet.

– Modernissa rakentamisessa puhutaan 25–30 vuoden iästä, minusta se on liian vähän. Ennen rakennettiin näin, ja jos rakennan melkein kymmenen vuotta, saa rakennus kestääkin aikaa.

Tänä kesänä Hauru sai valmiiksi päärakennuksen väliseinät. Pariskunnan makuuhuoneeseen johtaa kaareva ovi, kuinkas muutenkaan.

– Ovi olisi ollut nopeampi tehdä ilman kaarta, mutta kaaret ovat sielu talolle – niitä on joka paikassa.

Lastenhuoneessa on kaareva muurattu porrasseinä. Sen taakse tulevat täystammiset kierreportaat, joita pitkin pääsee yläkertaan. Portaat ovat Haurun ammattialaa, eikä hän malttaisi päästä toteuttamaan niitä. Alakerran suuren leivinuunin Hauru yhtä lailla muuraa itse.

Seuraavaksi vuorossa ovat sähköistys ja panostus pintoihin. Sisäseiniin ei ole luvassa yhtä paksua laastikerrosta kuin ulos, rappausta kylläkin. Vain yhtä väriä Haurujen kotona ei esiinny.

– Olen opettanut lapsille, että valkoinen on tyhjä ja musta ei ole mitään. Minä tykkään väreistä, etenkin tammen ja mustan yhdistelmästä ikkunoissa.

Tavallisesti taloa rakennettaessa asukkaat kävelevät rakennusliikkeeseen ostamaan sopivat kappaleet. Toista on Haurun kohdalla.

– Teen ja asennan keittiön itse, siinä menee aikaa. Tänne tulee varmasti tiettyjä juttuja, joita muilla ei ole. Olenkin pyytänyt vaimoa kertomaan toiveensa, jotta voin yrittää toteuttaa ne.

Mitä siis on luvassa? Alakertaan ainakin joonialaiset koristeelliset pilarit ja niiden ympärille keittiösaareke.

Yläkerrassa sijaitsevat lastenhuoneet, joiden vaneriseinät saavat ylleen maalatun kipsilevyn kasettikoristuksilla. Huoneiden keskelle Hauru on suunnitellut tammisen holvikuvun, kuin kirkoissa konsanaan.

Toisen kerroksen ikkunoista kurkatessa Haurun tekemä sinkkipeltinen katto erottuu paremmin. Hyvin huollettuna Hauru arvelee katon kestävän 50 vuotta.

Pellin taittamisesta puusepällä ei ollut kokemusta ennen tätä projektia.

– Harvoin ajattelen, että mitenhän tässä käy. Toista oli silloin, kun pihassa oli 400 neliömetriä peltiä ja huomasin, miten jäykkää pelti oli.

Sitten Hauru muisti nähneensä Youtube-videon, jolla pellin taittaminen rinnastettiin paperiarkin taitteluun. Ja kas, Haurun pelti alkoi taittua.

Lukuisten vasaraniskujen jälkeen myös 85 metriä jalkaränniä oli paikallaan.

– Rannetta särki paljon. Peltisepällä täytyy olla vahva ranne.

Koska Hauru ja hänen vaimonsa arvostavat käsitöitä ja niiden tekijöitä, haluaisivat he tulevaisuuden kotinsa olevan kädentaitajien kohtaamispaikka.

Saman katon alla voitaisiin opettaa, kertoa ja vaalia korkeatasoista käsityötä. Luonnonläheisessä maaseutumiljöössä järjestettäisiin kursseja kehräyksestä ja langan valmistuksesta, taputeltaisiin lampaita.

Tähän mennessä kotia on tehty viisi vuotta, joten vielä ensi keväänä haaveet eivät ole toteutumassa.

– Tiesin jo aloittaessa, että tässä menee aikaan. Jos pystyisin, tekisin taloa yhtenäisesti, mutta meillä on iso perhe, joka elää arkeansa rakentamisen keskellä. Siinä vaimolla on iso rooli.

Yleensä rakentaminen koostuu työstä ja materiaalista. Koska Hauru tekee kaiken itse, ei työ maksa hänelle euroja – vapaa-aikaa kylläkin. Hän rakentaa silloin, kun pääsee kunnolla irti yritysmaailmasta.

– Olen joka vuosi yrittänyt rakentaa kolme kuukautta. Joinakin vuosina tavoite on jäänyt saavuttamatta. En ole kuitenkaan tehnyt löysiä tunteja, joskus käsiä on särkenyt ja hikikin on tullut.

Ihmistyövuosia Hauru on käyttänyt projektiin 1,5 vuotta. Haurulle on todettu, että hän polttaa kynttilää molemmista päistä ja vielä keskeltäkin.

– Ei työ tapa, jos maali on jossakin. Kiintopistettä ja tavoitetta varten tehdään tietty määrä töitä.

Silti tämä on ainoa koti, jonka Hauru perheelleen rakentaa. Toista vastaavaa ei ole eikä tule.