Kolumni

Kari Virolainen: "Suomessa asuu maailman onnellisin, mutta ei ehkä maailman viisain kansa"

Kevät on siivousten aikaa. Itselläni on ollut autotallin hyllyllä väitöskirja aineistoni jo yli 20 vuotta. Tänä keväänä tarvitsen tilaa muuhun käyttöön. Hyllyillä on lähemmäs sadan henkilön elämäntarinat sota-ajalta. Niin monella tavalla sota yllätti heidän elämänsä. Kukaan heistä ei enää ole jakamassa elämäntarinaansa kanssamme.

Haastatteluaineiston joukossa on vanhat sota-ajan lehtileikkeet, jotka nyt palavat. Ne saavat minut huolestuneeksi ja vielä kerran muistelemaan ensin 1930-luvun loppua, jolloin jouduimme vihollisen hyökkäyksen kohteeksi ja sitten tuota sodan jälkeistä poliittisesti ahdistavaa ja ankeaa aikakautta.

1930-luvun lopun puolustusministeri Juho Niukkanen oli hoitanut huonosti tehtävänsä. Vihollinen yllätti heikosti varustautuneen armeijan. Varautuminen oli laiminlyöty ja maanpuolustukseen tarvittavia hankintoja ei hoidettu tilanteen vaatimalla tavalla.

Talvisodassa paleltui ja kuoli satoja suomalaisia miehiä, pelkästään huonon ja riittämättömän vaatetuksen takia. Näistä kuolemista ei uutisoitu. Poliittisten päättäjien vastuu on lyhyt, vaikka heidän päätöksillään ja toiminnallaan on pitkäaikaisia ja kohtalokkaitakin vaikutuksia. Puolustusmenojen leikkaajat olisi pitänyt saattaa vastuuseen sodan jälkeen. Sodan jälkeen syytteeseen joutuivat kuitenkin aivan toiset miehet. Tilanne kehittyi yhtä absurdiksi kuin tapahtumat Franz Kafkan romaanissa.

Ukraina on nyt vaikeuksissa. Krimi vallattiin ja Kertšinsalmen yli rakennettiin silta. Näin Ukraina yhdistettiin fyysisesti Venäjään. Suomen puolella ollaan avoimen sinisilmäisiä. Meillä on myyty maata venäläisille raharikkaille strategisesti tärkeiltä kohteilta. Suomen kansalaisuutta ja siihen liittyviä oikeuksia on jaettu täysin vastikkeetta. Me annamme oikeudet ja sodan syttyessä kaksoiskansalaisemme kutsutaan toisen armeijan palvelukseen.

Meillä keskustellaan nyt avoimesti hävittäjähankinnoista, ja siihen kysytään galluppien avulla kansan mielipidettä. Kansalla on lyhyt muisti. Jos Suomen historia ei ole hallussa, niin Ukrainan tapahtumat pitäisi muistaa. Jos niitä ei halua ajatella, niin voi miettiä, vaikka sitä suomalaista ympäristöaktivistia ja tutkijaa, joka Karjalan alueella vesinäytettä ottaessaan, joutui vangituksi vakoilusta epäiltynä, kun itärajan takana rakennetaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.

Suomessa asuu maailman onnellisin, mutta ei ehkä maailman viisain kansa. Kansa on nyt sitä mieltä, että koronan vuoksi ei ole syytä tehdä hävittäjähankintoja.

Uskottava maanpuolustus on tae olemassaololle. Jos Israelilla ei olisi ollut uskottavaa puolustusta, olisi se ajettu Välimereen Iranin uhkausten mukaisesti. Uskottava puolustus on entistä tärkeämpää tilanteissa, joissa kansan suosiotaan menettäneet diktaattorit joutuvat hakemaan ulkoisen vihollisen, jotta voisivat uudelleen vakauttaa omaa asemaansa.

Suomi ei seurannut Viron esimerkkiä liittymällä Natoon, vaikka kansanvälisen politiikan ansioitunein ja Nobelin rauhanpalkinnon saanut suomalainen valtion päämies, meitä siihen aikanaan kehotti. Nyt on huolehdittava itse puolustuksesta, jonka yksi oleellinen osa on täysimääräisesti toteutuvat hävittäjähankinnat.

En palaa enää väitöskirjaa koskevaan aineistooni. Tuli poltti sen. Tämä oli loppupuheenvuoroni vuosikymmenten takaa. Kannattikohan ruveta kevätsiivoukseen. Ehkä kannatti. Nyt on puutarhanhoitovälineet niillä paikoilla, jotka olivat aikaisemmin täynnä sotamuistoja. Olen kertonut haastateltavieni tarinan siitä, miten meidät kerran yllätettiin.

Kari Virolainen

Kirjoittaja on lumijokinen, joka työskentelee yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan yksikössä.