Eduskunta aloittaa tällä viikolla käsittelemään ajankohtaisselontekoa turvallisuusympäristön muutoksesta. Selonteko käsittelee Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, mutta myös muuttuneen tilanteen taloudellisia vaikutuksia, huoltovarmuutta, varautumista sekä rajaturvallisuutta, kyberturvallisuutta ja hybridivaikuttamista.
Vaikka selonteko on erittäin laaja kokonaisuus, nousee kaiken keskustelun ytimeen Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Kuitenkaan selonteko ei käsittele juuri lainkaan sotilasliiton jäsenyyteen liittyviä velvoitteita tai riskejä. Siksi tuntuu oudolta julkinen spekulaatio siitä, että kansanedustajat voisivat tehdä päätöksen hakea Nato-jäsenyyttä jopa muutaman päivän sisällä selonteon jättämisestä. Näin merkittävästä ja kauaskantoisesti asiasta päätettäessä tulee kansanedustajilla olla oikeus saada kaikki olennainen tieto ja samalla tulee turvata riittävästi aikaa Nato-jäsenyyden vaikutusten huolelliseen arviointiin. Nyt onkin taattava, että kaikkien kansanedustajien tiedonsaantioikeus turvataan, ei vain niiden, jotka istuvat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevissä valiokunnissa.
On myös hyvä muistaa, että Marinin hallitusohjelmassa todetaan, että ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpänä tehtävänä on estää Suomen joutuminen sotilaalliseen konfliktiin.” Kuitenkin Naton jäsenyys saattaisi vaarantaa tämän periaatteen, sillä sota tilanteessa olisimme todennäköisesti konfliktin osapuolena, oli konflikti sitten lähellä tai kaukana.
Moni meistä kokee julkisen keskusteluilmapiirin tällä hetkellä kovin yksipuoliseksi ja ahdistavaksi, vaikka juuri nyt kaivattaisiin avointa ja monipuolista erilaisten vaihtoehtojen tarkastelua. Kuitenkin ymmärrän hyvin myös sen, että Putinin aloittama raakalaismainen ja täysin tuomittava hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on vaikuttanut monen ennen kriittisesti Nato-jäsenyyteen suhtautuneen mielipiteeseen ja lisännyt samalla turvattomuuden tunnetta. On selvää, että Suomen kannalta ei ole olemassa riskittömiä ratkaisuja ja tämä on hyvä sekä Naton kannattajien että vastustajien tiedostaa. Meistä kukaan tuskin haluaa kokea sodan kauhuja ja siksi rauhantyötä tulee vahvistaa nykyisestä ja edistää samalla ydinasekieltosopimusta.
Yksi syy siihen, miksi itse suhtaudun kriittisesti Nato-jäsenyyteen on, että Suomen turvallisuusympäristö muuttuisi jäsenyyden myötä, sillä jo jäsenyyden hakeminen kasvattaisi jännitteitä Suomen ja Venäjän välisellä rajalla. Nämä uudet jännitteet eivät myöskään olisi vain jäsenyysprosessin aikainen asia, vaan pysyvä uusi tila turvallisuusympäristössämme. Olisimme samalla osa sotilasliittoa, joka on läpi historiansa tukenut lähinnä Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan ja aseteollisuuden etua. Nato ei valitettavasti ole mikään rauhanjärjestö ja jäsenyys asettaisi Suomen pahimmillaan yhdeksi suurvaltapolitiikan pelinappulaksi. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on antanut meille painoarvoa konfliktien sovittelevana osapuolena. Meillä on edelleen erinomainen maanpuolustustahto ja toimiva oma puolustus.
Tämä on puhtaasti oma henkilökohtainen mielipiteeni, jonka olen muodostanut kauan sitten. Haluan kannustaa jokaista avoimeen ja toistemme mielipiteitä arvostavaan keskusteluun ilman leimaamista, ilman syyllistämistä. Sananvapaus on demokraattisen valtion kulmakivi, jota kannattaa vaalia myös ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ajatuksenvaihdossa.
Katja Hänninen
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton raahelainen kansanedustaja.