Kolumni

Ka­ne­lis­ta rooi­bok­seen

Työpaikan kahvihuoneen pöydälle oli unohtunut vihreänkeltainen teepakkaus. Otin sen käteeni ja huomasin sisältä löytyvän sitruunan makuista, vihreää teetä.

Hetkessä istuinkin mielessäni opiskelija-asunnossa. Hollannissa vaihto-oppilasvuotensa viettänyt ystäväni keitti teetä ja harmitteli, miten matkalta tuotu kanelitee alkoi olla lopussa.

Hollantilainen kanelitee oli mustaa teetä, ja se oli pakattu isoon kangaspussiin. Maku ei irronnut hetkessä, mutta sain sitä maistaa. Istuin kovalla puutuolilla ja katselin hämärtyvään iltaan. Kanelilta se maistui.

Seuraavalla kerralla ystäväni luona join suomalaista pussiteetä. Princess Aforismi -tee ei ihan maussa yltänyt samaan, mutta sen vuoden aikana tuli luettua mietelauseita. Ja kerättyäkin. Osa lapuista kulki mukanani muutosta toiseen.

– Ihmiset, joista välität eniten loukkaavat myös sinua eniten, oli yksi teepussien mietelauseista.

Jotkut muuten keräävät edelleen teepussien lausahduksia. Mikähän oli kaikkien aikojen ensimmäinen mietelmä?

Tyrnävällä vuonna 2006. Istun Pirjo Suvilehdon kotona, jälleen keittiönpöydän äärellä.

Pöydälle on katettu korkeat teelasit, ja niistä nautimme rooibos-teetä. Makeahko tuoksu ja maku on voimakas. Rooibos-pensas kasvaa vain Etelä-Afrikassa, eikä sen lehdistä saatava juoma oikeastaan ole teetä. Se on kuitenkin kofeiinitonta.

Pirjo on juuri kirjoittanut kirjan Teehetki. Selaamme sitä läpi yhdessä.

Ja pari vuotta myöhemmin kaikki juovat rooibosta.

– Teetä ja sympatiaa!

Se kuulostaa hyvältä. Sympaattiselta. Mutta lausahdus Liptonin mainosslogan 1980-luvulta. Silloin juotiin tunkkaista pussiteetä illalla, useamman sokeripalan makeuttamana ja katsottiin televisiosta Dallasia.

Ehkä se hetki oli kuin olikin sympaattinen.

Ihmeellistä, miten yksi juoma voi herättää niin paljon muistikuvia. Seuraavaksi taidan kuitenkin siirtyä teen tulevaisuuteen. Emmi Itärannan Teemestarin kirja odottaa edelleen lukemista.

Muutama vuosi sitten julkaistu Itärannan teos on parhaillaan yksi kuudesta Arthur C. Clarke -kirjapalkinnon voittajaehdokkaasta. Mitä tapahtuu, kun maailmassa on loppunut vesi?

Ehkä on korkea aika tutustua science fictioniin ja siemaista sivussa kupillinen teetä. Kun se vielä on mahdollista.