Kevät meni uusiksi, kokonaan.
Maaliskuun puolivälissä tuli valmiustilalaki. Meidän kaikkien taistelu koronavirusta vastaan alkoi ja muutti arjen kertaheitolla. Kirjastot pantiin kiinni, kevään kulttuuritapahtumat peruutettiin. Nyt minulla on kotonani kuusi digilaitetta joita käytän ja latailen, että ne olisivat käyttövalmiina. Ensimmäiset viikot menivät tartuntatilastoja kauhistellessa.
Monta kertaa olo oli kuin tieteiselokuvassa. Hyppäsimme etäpalveluihin ja eristäytymiseen.
Nyt pelko alkaa hellittää. Tartuntatilastojen graafit alkavat tasaantua vaakasuoraan suuntaan, uusi normaali - tähän mennessä jo kyllästymiseen asti joka tuutista toitotettu - alkaa olla arkea. Kulttuurisihteeri kun olen, niin minun mielestäni me muuten ollaan oltu tässä tilanteessa aiemminkin, mutta jonnet ei muista! Sata vuotta sitten vastaitsenäistyneessä Suomessa jylläsi Yhdysvalloista Eurooppaan tullut espanjantauti. Meitä suomalaisia oli puolet vähemmän kuin nyt ja hengenvaarallisen kulkutaudin vakavat seuraukset koskettivat satakertaista määrää eri yhteiskuntaluokkien suomalaisia.
Silloin ihmiset olivat paljon vähemmän tietoisia tappavasta flunssasta. Jälkipolville jäi harvoja valokuvia senaikaisesta arjesta epidemian aikaan.
Nyt tieto ja tunnelmat välittyvät suoraan ja monella tasolla ympäri maailmaa internetissä. Nyt eri-ikäiset koululaiset ottavat vastuuta omasta oppimisestaan ja saavat kotona kannustusta ja tukea sekä itselleen iloa koulunkäynnistä myös nyt. Joitakin tilanne voi stressata.
Lukiolaisista yli puolet kokee etäopinnot stressaavana. Heillä kodin tuki voi olla kaukana ja etäopiskelun vaatimus lisää entisestäänkin suorituspaineita.
Vaikka tietoa on enemmän, se ei lievitä tuskaa ja ahdistusta, jos sitä ei ota käyttöön. Meillä on kaikilla oikeus elää tätä kevättä omalla tavallamme, vaikka monet rajoitukset ovatkin estämässä entisten perinteiden noudattamista. Miten vietät vappua?
Olemme juuri nyt kukistamassa epidemian ensimmäistä aaltoa. Sata vuotta sitten epidemia-aaltoja oli neljä. Voi olla, että nyt parempi tiedonvälitys ja meidän parempi tietoisuutemme influenssoista auttavat uusien aaltojen torjumisessa.
Sillä kaikki ei kuitenkaan ole muuttunut. Muuttolinnut ovat saapuneet. Linnunpönttöjä valloitetaan kiireellä. Kirjastotkin avaavat jo palautusluukkujaan. Me ollaan elossa, tunnetaan, kaivataan ja rakastetaan. On mukavia hetkiä kuvapuhelimitse Helsinkiin Eiraan ja muualle sukulaisten luokse. Tapaamme tuttuja, vaikka säännöt on täksi kevääksi muutettu.
Espanjantauti vaikutti vielä kesäkuussa 1920. Sitten alkoi Suomea juosta maailmankartalle eräs Paavo Nurmi. Hän voitti ensi yrityksellä olympiahopeaa ja sen jatkoksi kolme kultamitalia. Mekin pystymme yhä tekemään meille tärkeitä asioita ja elämään omaa arkeamme, toteuttamaan omia unelmiamme, rajoitettuinakin. Paavo Nurmi tuli aivan tavallisista lähtökohdista, puusepän poika.
Oletkohan koskaan aiemmin ehtinyt ja osannut ottaa aikaa riittävään rentoutumiseen entisen arkesi kiireissä? Ja mietipä, millaisia asioita olet aina halunnut saavuttaa? Minkälaista valmistautumista vaatisi se, että sinulla olisi parhaat mahdolliset edellytykset onnistua? Tänä keväänä on tosi hyvä mahdollisuus paneutua siihen. Ihan itse ja lähietäisyydeltä.
Kari Blomster
Kirjoittaja on Hailuodon kirjastonhoitaja-kulttuurisihteeri.