Eräänä iltapäivänä lapset alkoivat listata elämänsä dramaattisia tapahtumia. Tulipalo. Lasioveen törmäämisen aiheuttama syvä viilto poskipäässä. Metsässä kompuroimisesta syntynyt avohaava kämmenessä.
Mietimme yhdessä, miten paikalle sattuneet ihmiset olivat käyttäytyneet esimerkiksi lasiovihaaverin jälkeen. Osa heistä halvaantui täysin toimintakyvyttömiksi. Toiset lähtivät pois, koska eivät kestäneet veren näkemistä. Kolmannet olivat soittamassa talonmiehelle, joka oli kuulemma ensiaputaitoinen. Sentään joku oli ymmärtänyt napata pyyhetupon ja painaa sitä haavan päälle.
Tulimme lasten kanssa johtopäätökseen: Koskaan ei voi tietää edes itsestään, miten käyttäytyy kriisitilanteessa. Kykeneekö toimimaan, tuleeko hysteeriseksi, meneekö toimintakyvyttömäksi.
Onneksi olimme näissä tilanteissa havainneet, että pystyimme kaikki toimimaan tiukassakin tilanteessa järkevästi, rauhallisesti ja johdonmukaisesti.
Jälkipuinti tapausta todistaneiden kanssa oli sekin eriskummallinen tilanne.
Eräs herra alkoi vaatia, että kyseisen lomapaikan johto on asetettava vastuuseen tapahtuneesta. Lasiovessa olisi pitänyt käyttää turvalasia eikä tavallista ikkunalasia. Tästä pitää tehdä kantelu vähintäänkin aluehallintovirastoon. Toinen alkoi tiukata, oliko henkilökunnalla riittävä koulutus hätäensiapuun. Pitäisi olla, koska lomakohteessa käy paljon lapsiperheitä.
Me, joita asia koski, olimme lähinnä vain helpottuneita siitä, että lapsen kasvot saatiin ensiavussa tikattua eikä näkö mennyt.
Elämää ei voi suunnitella. Kaikkea ei voi ennakoida ja kontrolloida. Onnettomuuksilta ei voi aina välttyä. Joskus sattuu ikäviä, ja siitä pitää vain koittaa selviytyä.
Ikäviinkin asioihin törmätessä olisi hyvä muistaa: Jäätiin henkiin eikä pysyviä vaurioita syntynyt.
Rennompaa asennetta toivoisin sillekin aurinkoiselle pääsiäisladulle rientäneelle naiselle, jota ärsytti hänen mielestään liian lähelle latua pysäköity auto.
Nainen otti kännykkänsä ja nappasi autosta kiukkuisen jupinan säestämänä kuvan. Sen sijaan että olisi nauttinut verrattomasta hiihtosäästä sydän täynnä aurinkoa, hän postasi kuvan Facebook-sivulle valitusryöpyn kera.
Hänen asiansa olivat todella hyvin, jos tuo ”väärin” parkkeerattu auto oli hänen suurin harminaiheensa.